Rakkaat lukijat, radiohiljaisuus on päättynyt! En suinkaan lopettanut blogin kirjoittamista kuin seinään Suomen kamaralle saavuttuani, mutta ensimmäisen viikon agendana oli muutaman Kuopiossa tehdyn työpäivän lisäksi rakkaat ihmiset, koirien ja hevosten pusuttelu ja halailu ja
nukkuminen. Muutamat ihmiset voivat vahvistaa, että nukahdin valehtelematta joka päivä iltaviideltä parin tunnin päikkäreille, heräsin kasilta iltapalalle ja jatkoin unia aamuun asti ihan ilman ongelmia. Perjantain ohjelmassa olisi ollut Asan keikka, mutta meikätyttö aloitti yöunet jo iltakasilta, joten ilmiselvästi keikkakin jäi näkemättä. Nyt univelat on kuitattu ja ollaan niin sanotusti takaisin kiinni arjessa; ensimmäinen työpäivä on takana, matkalaukullinen (1) tavaroita kannettu mukana Helsinkiin ja eilisiltaisista Monkin ja Weekdayn staff saleista ostettu kolme (3) talvitakkia lämmittävät tulevina pakkaspäivinä, joten voisi sitä kai hullumminkin mennä. Uusien talvitakkien lisäksi mieltä lämmittää huomenna viikonlopuksi Jyväskylästä saapuva ystävä, jonka kanssa ei kiireisinä metropoliitteina (itseironiaa, ei saa ottaa tosissaan siellä!) ei olla ehditty nähdä viimeksi kuin syyskuussa ja silloinkin lentokentällä (toiset lentokenttätreffit oli onnistua kotiinpaluulauantaille, mutta harmittavasti lennot oli eri aikaan Helsinki-Vantaalla)- mitähän sekin kertoo meidän nykyisestä elämäntyylistä? :D
Koska en kirjoittanut vielä sanallakaan New Orleansin huikeista avajaisista ja taisipa mieleen jäädä muhimaan muutama muukin postausaihe, niin jatkan kirjoittelua enemmän tai vähemmän tasaiseen tahtiin jatkossakin. Muuten joulukuun ajaksi rauhoitutaan Suomen rajojen sisälle, mutta parin viikon päästä käväisen Tukholmassa työreissulla ja ehdinpä käydä ihailemassa niitä kuuluisia joulumarkkinoitakin. Seuraava pidempi reissu osuu tammikuulle ja koska kohde ei ole itsellekään ihan täysin vielä selvillä paljastan sen verran, että viisumihakemus on laitettu menemään ja rokotukset käydään hakemassa terkkarilta lähipäivinä.
 |
| American Horror Story faneille tuttu näkymä! |
Viime öisen New Orleans-unen ja sisällä kolkuttelevan, kasvavan ikävän jälkeen päätin julkaista NOLA:ssa kirjoittaman tekstin vikan viikon tunnelmista:
"Viimeinen viikko New Orleansissa on mennyt huomattavasti rennoimmissa merkeissä kuin edeltävä ja lähes normaali uni- ja ruokarytmikin on saatu takaisin! Sunnuntaista lähtien kotiinlähtö on kummitellut mielessä niin hyvässä kuin pahassa. Tiedättekö sen tunteen, kun alkaa katsoa asioita "viimeistä kertaa" ja jokaisesta mielenkiintoisesta rakennuksesta, paraatista (niitä oikeasti on täällä joka päivä) ja auringonlaskusta on saatava vielä yhdet kuvat ja nostalgia nousee pintaan kantispaikoiksi muodostuneissa rafloissa syödessä, vaikka paikan päällä vielä ollaankin. Eilen valitin ystävälle itkeväni NOLA-ikävää jo valmiiksi ja omalta kolmen kuukauden työreissultaan kotiinlähtöä tekevä ystävä muistutti, että ainahan tänne pääsee takaisin. Joka tapauksessa, kotiinlähtö on kaikesta huolimatta ihana asia ja taisi se tulla oikeaan saumaankin, sillä kieltäydyin tarjouksesta pidentää reissua vielä viikolla.
Viimeisten päivien agendana on ollut ottaa ilo irti viimeisistä päivistä kaupungissa ja Hope on kierrättänyt minua uskollisesti lähes kaikissa NOLA:n kantispaikoissaan-nyt kun siihen on aikaa- ja meillä on ollut uskomattoman hauskaa. Mieleenpainuvimmiksi paikoiksi muodostui legendaarinen, julkkistenkin suosima Dungeon, karaokeilta paikallisessa mestassa, jossa laulettiin pöydillä ja juostiin yleisöön amerikkalaisten ikivihreitten tahdissa ja 80's night One Eyed Jacksissa kasarihenkisesti pukeutuneiden esitanssijoiden ja 80-luvun musiikkivideoiden, leffojen ja sarjojen klippien pyöriessä taustalla.
Viimeisenä iltana lähdin myös tottuneesti illan viimeisestä kapakasta juomapullo käsissäni ovesta ulos sen sijaan, että olisin alkanut kiskomaan pullon pohjia vauhdilla muiden alkaessa tehdä lähtöä. Välihuomautuksena siis, että New Orleans on yksi harvoista paikoista maailmassa, jossa alkoholin kanssa julkisilla paikoilla käveleminen on sallittua ja tämän takia alkoholi tarjoillaan aina pulloissa ja muovimukeissa, jotta baarista voi lähteä sujuvasti seuraavaan juoma käsissä.
 |
| Dungeonsin sisäänkäynti |
 |
| Twin Peaks faneille tuttu One Eyed Jacks. Paikka tosin oli normaali baari eikä suinkaan sitä, mitä se Twin Peaksissa on! |
Alkuun vieraalta tuntuneet asiat, kuten hyvän huomenen vastaantulijoille sanominen tai aamuisella työmatkalla vieressä seuranneet roska-autot/taksit/bussit tööttäilyineen ja "We love you"-huutoineen alkoivat loppuajasta olemaan normaalia kauraa ja miksikäs ei, NOLAssa kun kaikki on erilaista. Olenpa kuullut viimeisen parin kuukauden aikana enemmän rakkaudentunnustuksia kuin ikinä. Gotta love NOLA. <3"
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin- ihanaa keskiviikkoa ja palaillaan myöhemmin. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti