Ensimmäinen kokonainen päivä NYCissä lähenee loppuaan ja työ ja shoppailu sai meidät vihdoin tajuamaan, että me ollaan täällä!!
Aamu alkoi tehokkaalla hyötyliikuntatreenillä kun pelattiin Ditten kanssa "Suunnista omalle H&M:lle"-peliä, koska onhan aamut ilman sitä ihan tylsiä! Hieman taustaa avatakseni, saatiin siis New Orleansista lähtiessä ohjeeksi, että raksa on 5th ja 6th avenuen välissä ja ihan Victorias Secretin vieressä. Luulin tietäväni myymälän ja eilen illalla sinne mentäessämme oltiin yllättyneitä, että myymälällä ei ollutkaan alkanut vielä re-building ja mietittiin mitä tullaan loppuviikko tekemään. Tänään aamulla hotellilla treffatessamme Ditte sanoi löytäneensä laukustaan lapun, jossa myymälän osoitteena oli 44th street, 5th ja 6th avenuen välissä (tämä saa meidät kuulostamaan kamalan epäorganisoiduilta, mitä me ei edes oikeasti olla!). Naureskeltiin Starbucksin aamukahvit käsissämme, että onneksi Ditte löysi osoitteen ja kävipäs hassusti, että toinen myymälä kävi niin hyvin kuvaukseen, sillä meillä ei ollut kenenkään puhelinnumeroa kelle soittaa, jos oltaisiin menty väärälle myymälälle. 44th streetille mentäessämme huomattiin, ettei sieltä löytynyt yhtäkään H&M:n myymälää eikä sen vähempää raksaakaan. Niinpä lähdettiin juoksujalkaa kohti 34th streetiä ja eilen löydettyä myymälää kohti. Matkalla ymmärrettiin myös, miksi New Yorkilaiset ovat aina kiireisiä ja kireän näköisiä- aamuruuhkassa Manhattanilla käveleminen kiireessä on tuskallista ja mahdotonta.
Tämän viikon kotimyymälä.
Myymälään sisälle päästessämme kysyttiin ensimmäiseltä vastaantulevalta, onko myymälässä alkamassa re-building ja onko kukaan nähnyt Heather nimistä tyttöä, joka meidän piti aamuysiltä tämän "Suunnista omalle H&M:lle"-myymälän edessä tavata. Myyjät pudistelivat päätään ja sanoivat, että "ainoat" raksat NYCistä löytyy tällä hetkellä 5th avenuelta, jossa raksoja oli kaksi kappaletta sekä yksi Times Squarelta. Uusien vihjeiden saattelemana jatkoimme hikipisaroihin ja juoksuaskeliin yltänyttä suunnistuspeliä ja päätimme yrittää lähinnä olevaa, eli Times Squaren raksaa. Times Squarelle ennätettyämme myymälän edusta oli turisti- ja ihmislaumaa lukuunottamatta tyhjä ja kävelimme sisään kysellen, "Onko kukaan nähnyt Heatheria?" (aamun toinen peli, en osaa vieläkään päättää kumpi peleistä oli jännempi). Myymälän kolme valtavaa kerrosta läpi kahlatessamme löysimme Heatherin ja bonuspalkintona saimme myös kuulla olevamme oikeassa myymälässä! Aikaakaan ei mennyt kuin 40 minuuttia ja käveltyjä korttelinvälejä Manhattanin aamuruuhkassa noin 28. Piirtäisin reitin kartalle ja näyttäisin sen teille, jotta saisitte paremman idean koko ylläolevasta tekstistä, mutta olkoot.
Myymälässä oli tällä hetkellä ainoastaan kaksi visualistia vastaanottamassa kalusteita, nukkeja tms., sekä rakentamassa seinäjärjestelmiä ja tekemässä layoutia. Aloimme purkamaan saapuneita kalusteita ja displaytavaroita yhdessä visualistien, Damienin ja Carlosin kanssa ja fiilistelimme samalla myymälää (siitä kohta lisää). Meillä oli mielettömän hauskaa ja Dominikaanisista kotoisin olevat pojat puhuivat minulle puolet ajasta espanjaa (älkää kysykö) ja kutsuivat Ditteä latino-äidiksi. Päivän päätteeksi oltiin saatu purettua kaikki saapunut tavara, tehty layout, seinäjärjestelmät ja koko yläkerta oli valmiina vaatteiden tuloa varten! Huomenna päästään kakkoskerroksen kimppuun, kun raksamiehet ovat lopettaneet hommat ja kakkoskerroksessa on ylipäätään mahdollista työskennellä.
Myymälä sijaitsee siis Times Squarella ja on kolmikerroksinen. Koska en voi julkaista kuvamateriaalia, kerron teille muutamasta suht siististä jutusta, joita myymälään tulee. Ensimmäisen ja toisen kerroksen välille tulee välikerros, johon tulee lounge-tila sohvineen ja iPadeineen/iPodeineen, jossa on mukava hengailla kavereiden/tyttökaverin/vaimon/lasten shoppaillessa. Myymälän yksi seinä on yhtä isoa screeniä ja musiikkivideoiden, catwalk-videoiden ja H&M:n omien videoiden lisäksi siihen voi saada myös oman asukuvan ottamalla itsestään kuvan sovituskopeilla, jonka jälkeen kuva ilmestyy kolmen kerroksen kokoiselle screenille. Kaikkien ihanien lattiamateriaalien, seinätapettien, lamppujen ja kalusteiden lisäksi myymälän yläkerran lastenosastolta löytyy karuselli valkoisine hevosineen kaikkineen. Avajaisten jälkeen myymälä tulee olemaan auki kello kahteen asti yöllä ja henkilökuntaa tulee olemaan töissä aamuviidestä kolmeen asti yöllä. Sellainen raksa siis täällä! On varmaan sanomattakin selvää, että ollaan nöyrän onnellisia siitä, että päästiin raksalle edes viikoksi, koska tämä on varmasti ainoa laatuaan meidän työuralla. En keksi sanoja, miten kiitollinen tästä kaikesta voin olla!
Huomenaamulla aloitetaan hommat kuudelta, joten hyppään peiton alle ja palailen toivottavasti huomenna uusien kuvien ja tarinoiden kera.
Koska huomaan aloittavani blogipostauksen aina samalla tavalla, tehdään se tälläkin kertaa tuttuun tapaan; terkkuja ihanasta NYCistä!
Saavuttiin tänne iltapäivästä eikä pudotus NOLAn kesästä ollut onneksi paha, sillä New York otti meidät vastaan lempeällä +17 asteella ja auringonpaisteella! Illasta tosin olisi voinut olla paksumpaakin kerrosta päällä, mutta pohjoismaalaiset veti silti tyytyväisenä nahkatakissa ja karvaliiveissä kun osa jengistä kävelee paksut untuvat päällä ja pipot ja lapaset käsissä. Liioittelua, ehkä?
Greetings from lovely lovely New York! We arrived here in the afternoon and New York welcomed us with sunshine and +17 degrees. In the evening we could have used little more layers on us, but cause we don't have that much warm clothes on our 23kg luggage's and we're from Scandinavia, we were happily walking with our leather jackets and fur vest's. Some of the people are already wearing really thick feather winter jackets, too much maybe?
Lentomatka sujui leppoisasti ja minä ja NOLA:sta kotoisin oleva arkkitehti jaettiin pähkinät ja keksit sulassa sovussa, niinkuin etelävaltio meitä hyvillä käytöstavoilla opetti tekemään. Tästäkin aiheesta lisää myöhemmällä! /3 hours flight went easily and me and the lady sitting next to me (architect from NOLA) were happily sharing our peanuts and cookies, just like they do in the southern states. Wouldn't happen anywhere else here, or there.
Me yövytään Room Mate Grace nimisessä hotellissa ja hotelli on mahtavalla sijainnilla, sillä Times Square on about 30 sekunnin kävelymatkan päässä! Vaikka Times Square ei kuulukaan omiin lempparialueisiin, on tästä silti helppo ja nopsa liikkua joka paikkaan. Me jopa haaveiltiin aamulenkistä (kyllä, yksikkömuodossa) Central Parkissa eikä sinnekään ole paha matka ollenkaan reippailla!
We're staying in Room Mate Grace Hotel and the location is just great, Times Square is around 30 sec from the hotel. Even Times Square is not my favorite place in New York, cause it's always so crowded, the location for shorter trip is wonderful cause everything is so close. We even dreamed about morning jog (yes, just one) in Central Park and that wouldn't be impossible to do from here. We'll see!
Alimmassa kuvassa näkymät hotellihuoneen ikkunasta, 15. kerroksesta. Me ei vieläkään Ditten kanssa tajuta olevamme täällä ja on ihan absurdia katsella tätä maisemaa hotellihuoneesta. Ollaan kikateltu, kiljuttu ja pompittu pitkin päivää niin lentokentällä, taksissa ja kaduilla kuin idiootit. Onneksi meitä on kuitenkin kaksi!
Nyt käyn unille ja huomenaamulla selviää, mitä me päästään viikon aikana puuhailemaan! Palaillaan huomenna uusien kuvien ja juttujen kera!
Onnellinen ja hölmistynyt reissulainen kiittää ja kumartaa tältä päivältä, huomiseen ihanat! xx
Hotel room view from my room, from 15th floor. We still cannot understand that we really are here and it feels absurd to see that view from my hotel room. We have been giggling, screaming and jumping all the day long in the airport, taxi and on the streets like idiots. Luckily it's two of us doing the same! Tomorrow morning we will see what will happen during this week. I'll be back with new photos and stories then! Good night and morning, sweeties! xx
Here we go again!
PS. Tämän päivän toinen postaus löytyy alempaa ja halloweenparaati videot on lisäilty! /You can find another post for today below, and translations and videos are added!
Terveiset NOLAn kuumilta kaduilta! Täällä kelpaa ihmisen oleilla, palmujen keskellä ja auringonpaisteessa. Ihmeellisiä puita nuo palmut, miten maisema voikaan näyttää aina niin eksoottisen kauniilta, kun niitä on katukuvassa?
Greetings from summerish NOLA! We have been enjoying our time under the NOLA's sun walking down the streets with all these beautiful palm trees. How can everything look so much more exotic and beautiful, when you have palm trees on the street view?
Ranskalaiset korttelit ovat täynnä toinen toistaan värikkäämpiä ja koristeellisempia kreolitaloja. Joka kadunkulmassa riittää katusoittajia ja hevosvaunujen rattaat kolisee tasaiseen tahtiin. Minua kiehtoo, miltä kadut ovat näyttäneet ennen vanhaan, jolloin New Orleansin kadut täyttyi ranskankielisestä puheensorinasta ja kaupunki tunnettiin nimellä La Nouvelle-Orléans.
The French Quarter is full with colorful houses. There is a street musician in every corner and you can hear the horse wagons rattling trough the blues music. I'm wondering, how has it been here, when New Orleans was still La Nouvelle-Orléans.
Höyrylaiva Natchez seilaa Missisippi-jokea päivittäin ja soittaa musiikkia höyrylaivan kalliopella. Karusellimainen musiikki kuuluu aina ranskalaisille kortteleille asti ja hetken ajan tunnen olevani isossa huvipuistossa, mitä New Orleans melkein onkin.
Steamboat Natchez is sailing by Missisippi-river everyday. The carousel sounding music plays every day from the boat and for a moment you can imagine yourself being in an amusement park, which New Orleans kind of is.
Auringonlaskut ovat täällä uskomattoman kauniita ja pienen hetken ajan koko taivas on purppuran, punaisen, oranssin ja keltaisen eri sävyjen peittämä. Erityisen kaunis auringonlaskun aikaan on Missisippi-joki, joka värjäytyy vaalean violetiksi ja on maagisen kaunis.
Sunsets here are amazingly beautiful and all the purple, red, orange and yellow shades looks much more deeper than anywhere else.
Olemme saaneet myös nauttia NOLAn tunnetusta ruokakulttuurista ja kaupunki on kala- ja äyriäisruokien ystävien taivas. Ruokakulttuurin lisäksi ollaan nautittu myös NOLAn muista erikoisuuksista ja taide- ja voodookauppoja löytyy melkein joka kadunkulmasta.
Of course we have been enjoying the famous food culture and for a seafood lover, New Orleans is heaven. Besides the food culture, you can find all the well known voodoo shops and art galleries from every corner.
Kaupungissa riittäisi koettavaa, kuunneltavaa ja maisteltavaa pidemmäksikin aikaa, mutta onneksi tänne voi aina palata uudestaan. Tarinoita on kotiinviemisiksi kertynyt paljon jo nyt.
xx, Anna
PS. Rakas kotiväki, teidän postikortit lähti matkaan tänään!
Koska matkasuunnitelmia ei oltu vielä sotkettu tarpeeksi, myöhästyi NYCiin lähtö kahdella päivällä ja olemme siis perillä maanantai aamuna. Myöhästyminen toi tullessaan jotain hyvääkin, sillä nyt saatiin mahdollisuus nauttia Halloween-juhlien aloittamista NOLAssa ja voin kertoa, että eilinen ilta oli once in a lifetime kokemus, mitä Halloweenin juhlimiseen tulee.
Aamupäivällä päätettiin lähteä plantation tourin bussimatkalla bongattuun Nike Factory Storeen kenkäostokset mielessä. Ditte oli katsonut sijainnin kartalta ja sanoi autolla matkan kestävän 7-9 minuuttia. Koska Ditte oli myös katsonut reittiehdotusta autoille, mehän päädyttiin loppujen lopuksi kävelemään ympäri NOLAn keskustaa ja keskustan laitoja kaksi tuntia. :D Jälkikäteen kartalle piirrettynä reitti näyttäisi olevan vajaa kymmenen kilometriä pitkä ja +27 asteen lämmössä vesipulloja pysähdyttiin ostamaan enemmän kuin kerran, mutta hauskaa meillä oli! Matkan varrella todistettiin erilaisia kaupunkilähiöitä periamerikkalaisista Sims-peli henkisistä kaduista kreolihenkisiin kortteleihin, kuin myös hyvin epämääräisen näköisiä pihapiirejä, jossa tarjottiin sekä lääkärin palveluita, silmäleikkauksia, asianajajapalveluita ja tottakai myös brasilialaisia vahauksia vain 30 dollarilla.
Cause we haven't change our travel dates enough yet, we got an email that our flights to New York would be on Monday instead. All and all, it wasn't that bad to stay here for another weekend, cause yesterday we had again another once in a lifetime experience when we're taking a part of Halloween parade in Canal Street. Celebrating for Halloween starts here already and continues for a week from now on. At noon we decided to go to a Nike Factory Store, that we saw on our drive to the plantations the other day. Ditte had checked from Google maps that the store would be only 7-9 minutes drive by car from our hotel so we decided to walk instead and thought that it would be nice to have some exercise at the same time. After 2 hours walk we finally found the store (we weren't lost or anything, the walk just was a long one) and afterwards we counted that our walk was 5.7 miles (around 10 km) so it really was a good exercising when it was +27 degrees here! We saw interesting neighbors while walking, including Sims-game look a like streets, creole neighbors, really random neighbors with medical "clinics", eye surgery "clinics", law offices and of course you could have had a brasilian wax from the same neighbor by only 30 dollars. How easy it must be to have all these things on the same neighbor!!
Perille päästyämme koitettiin pitää järki päässä kaikkien kenkien ja alennuksien seassa ja hyvät ostokset tehtiinkin! Nike Air Maxit ja Nike Free Run 3:set 52 dollarin (n. 37 euroa) kappalehintaan lähti mukaan, molemmat lasten koossa, pienijalkaisena kun niiden ostaminen on mahdollista! Tyytyväisenä shoppailuista päätimme mennä takaisin keskustaan cable carilla, jolla olisimme tietysti voineet mennä menomatkallakin, mutta jälkikäteen ajateltuna olisimme missannut kaikki NOLAn lähiöiden tarjoamat erikoisuudet, joten plussaa hyötyliikunnasta ja maisemista!
The Factory Store was amazing and we made some really good shopping, mine you can see above. After shopping we decided to take a cable car back to the city.
Keskustassa alkoi olla jo täysi juhlinta päällä puoli neljän maissa ja menimme myöhäiselle lounaalle/aikaiselle päivälliselle Tableau-nimiseen ravintolaan, joka on heittämällä yksi parhaista, mitä ranskalaisilta kortteleilta löytyy (lisää New Orleansin ravintolatarjonta-aiheesta myöhemmällä). Ruuat ja viinilasilliset nautittuamme oli meidän tarkoitus mennä hetkeksi hotellille ja mennä syömään vielä myöhemmin illalla, mutta kun pääsimme Canal Streetille (New Orleansin "pääkatu") oli se täynnä Halloween asuihin pukeutuneita ihmisiä ja pian selvisikin, että kaupungin suurin Halloween-paraati oli hetken päästä alkamassa. Me sännättiin lähimpään CVS:ään ostamaan pussikalja ja saatiin hetken päästä eturivin paikat paraatin alkaessa. Paraati oli mieletön ja meillä kävi tuuri, että satuttiin Canal Streetille just oikeaan aikaan, vaikkei tiedetty paraatin edes tänään olevan! Jotta tekin pääsisitte kokemaan paraati tunnelmia, otin tottakai taas videomateriaalia. Huudan neljällä videolla seitsemästä "THIS IS SO AWESOME" melkein läpi videon, joten katsotaan mieluummin näitä kahta ilman huutoa. Täältä tulee!
Half four the partying has already started in the city and we went to have a late lunch/early dinner to Tableau, which is one of the nicest restaurant that you can find from French Quarter (more about subject later on). After eating we were suppose to go back to the hotel for a while and have a late dinner. When we went trough Canal Street it was FULL of people and we heard that the biggest Halloween parade was starting in any minute. We ran to the nearest CVS to buy some beer and after a while we were on the front row waiting for the parade. The whole parade was amazing and we were so lucky that we ended up there on the street, otherwise we would have missed the whole thing! I of course took some video material for you guys, so here we go. I have 7 videos but I'm screaming "THIS IS SO AWESOME" in 4 of those so let's watch these one's without screaming.
Paraati itsessään kesti noin puoli tuntia, mutta toivottavasti kuvista ja videoista pääsee fiilikseen kiinni!
The whole parade took around half an hour but hope you get the party feeling from the video clips and photos!
Minä ja Ditte pussikaljalla. Ostettiin klassiset bilemukit CVS:stä ihan tätä varten, tottakai./ Me and Ditte having some beer. Notice the classic party mugs, that we of course had to have.
Huomenna tähän aikaan ollaan oltu jo hyvä tovi NYCissä. Nyt vielä yhdeksi päiväksi nauttimaan kesästä.
Letkeää sunnuntain jatkoa, palaillaan itärannikolta!
Tomorrow at this time we are enjoying our lives in the New York City. Have a lovely sunday, I'll be back from East Coast!
Tältä erää viimeisiä päiviä New Orleansissa vietettiin muunmuassa plantaasitourilla, jolla pääsimme näkemään kaksi erilaista plantaasia, noin tunnin ajomatkan päästä NOLA:sta. Varasimme tourin saman Cajun Encountersin kautta kuin alligaattorisuo-tourin, tällä kertaa saimme plantaaseille vain bussikuljetuksen ja molemmilla plantaaseilla oli omia oppaita vetämässä kierroksia, joten esimerkiksi omalla autolla paikan päälle meneminen on mahdollista, jolloin tietysti kokonaisuudessaan reissu tulee halvemmaksi. Cajun Encountersin kautta kahden plantaasin paketti matkoineen kaikkineen oli 79 dollaria ja kestää ajomatkalla olevasta ruuhkasta riippuen 6-7 tuntiin.
Ensimmäisenä menimme Laura plantaasille, joka on yksi Louisianan merkittävimmistä kreoliplantaaseista. Plantaasin päärakennus oli kärsinyt niin sähköviasta johtuvasta tulipalosta kuin Katriinasta, mutta kaikki muu kalusteita, sisäkattoa ja seinien pintamateriaalia lukuunottamatta oli alkuperäisestä. Opastettu kierros plantaasin alueella kesti noin 1h 15 minuuttia, jonka aikana saimme kuulla niin plantaasin suvun historiasta kuin plantaasin arjesta. Saimme kuulla, että plantaasi on ollut aina kreoliplantaasi, eli siinä asuneet suvut ovat olleet ranskankielisiä läpi historian. Sen verran yleisenä historian muistutuksena, että Louisianan osavaltio kuului Ranskalle (ja myös jonkun vuoden Espanjalle) aina vuoteen 1803 asti, jonka jälkeen se myytiin Yhdysvalloille. Tämän takia osavaltion historiassa kreolikulttuuri, eli ranskalaiskulttuuri näkyy vahvasti, niinkuin esimerkiksi New Orleansin keskustasta löytyviltä ranskalaisilta kortteleilta, jotka ovat vielä tänäkin päivänä merkittävä osa kaupunkia.
Takaisin Laura-plantaasiin! Plantaasi kuului sen perustamisvuodesta 1804 aina vuoteen 1891 sen perustajasuvulle, Duparcille ja plantaasi onkin nimetty Duparcin suvun viimeisen "plantaasin-presidentin" Lauran mukaan, joka oli plantaasin perustajan Guillaume Duparcin lapsenlapsenlapsi. Kierros keskittyi ainoastaan Duparcin suvun historiaan ja kaikki kierroksella kuultu perustuu edellä mainitun Lauran muistelmiin, jotka on myöhemmin löydetty.
Toinen plantaasi, Oak Alley oli muutaman mailin päässä kreoliplantaasista ja oli maisemiltaan upea. Kansallisen, historiallisesti merkittävän maamerkin tunnustuksen saanut plantaasi oli toiminut jo 1800-luvun alkupuolelta, mutta sen päärakennus valmistui 3-vuoden rakentamisen jälkeen 1837. Plantaasi kuului Romanin suvulle vuoteen 1866, jonka jälkeen sillä on ollut useita omistajia ja nykyisin sen omistaa Oak Alley-yhdistys.
Oak Alley on saanut nimensä tästä maisemasta. Kartanolle vievän tien varrella on 28 tammea, jotka ovat nyt 300-vuotta vanhoja. Myös kartanoa kiertää ympäri 28 pilaria, koska vähempikään ei olisi matsannut tammien määrään.
Molempien plantaasien historia oli erittäin mielenkiintoinen ja oli mielenkiintoista kuulla, miten esimerkiksi kaikki kreoli- ja "anglomaani"-plantaasit erottaa toisistaan jo pelkän ulkonäön perusteella. Kreolit halusivat plantaasien erottuvan amerikkalaisista, jonka takia ne olivat paljo värikkäämpiä ja koristeellisempia verrattaen valkoisiin (kaikki amerikkalaisten plantaasit olivat valkoisia) ja kreikkalaistyylisiin, jylhiin amerikkalaisplantaaseihin. Meidän vierailemalla Laura-plantaasilla kreolilaisuus vaikutti myös plantaasin historiaan, sillä sen perustaja Guillaume Duparc ei halunnut olla periamerikkalainen ja antaa plantaasin "johtajuutta" perheen vanhimmalle pojalle, vaan antoi tämän nuorimalle tyttärelleen, jonka jälkeen plantaasin historiassa on aina ollut naisjohtaja neljässä eri sukupolvessa. Laura-plantaasin suvun naiset olivat myös kaikki eläneet varsinkin omaan aikaansa nähden hyvinkin vanhaksi, sillä kaikki olivat eläneet vähintään 80-vuotiaaksi, vanhimpien kuten Lauran, eläessä 102-vuotiaaksi. Oak Alley-plantaasin suvun historiassa muunmuassa tuberkuloosin ja keltakuumeen takia plantaasin johtajuus vaihtui useasti ja Romanin suvussa johtajana oli aina mies.
Tammet oli täynnä oravia ja näimmepä myös yhden supersöpön pesukarhun puussa istuskelemassa.
Plantaaseilla oli ollut molemmilla orjia noin 200 ylöspäin, tarkkaa lukumäärää on vaikea tietää, sillä myös 6-12 vuotiaat lapset osallistuivat plantaasin töihin jollain tapaa, mutta ei tiedetä onko heitä laskettu "virallisesti" orjiksi. Orjille maksettiin usein palkka plantaasin palveluina/ruokana jne., jonka takia suurinosa orjista jäi plantaaseille työskentelemään ja asumaan myös sen jälkeen, kun orjuus kiellettiin, koska heillä ei ollut minkäänlaista omaisuutta. Yhdessä "slave quarterissa" asui useita perheitä ja esimerkiksi Laura-plantaasin mökit oli jaettu neljään osaan, ja yhtä n. 10 neliömetriä kohden asui 4-6 ihmistä. Alla olevassa kuvassa näkyvässä, alkuperäisessä orjien mökissä asui sokeripellon työntekijöitä aina vuoteen 1977, niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Orjien hintoja nykyhetken valuuttaan muunnettuna.
Jotta edes joku jaksaa lukea koko plantaasitouripostauksen loppuun asti, lopetan historian löpinät tähän vaikka mielelläni olisin kirjoittanut teille kaiken, mitä kierroksilla kerrottiin (minun muistilla se on mahdollista, uskokaa pois)! Jos joku haluaa ylimääräisen infopläjäyksen, saa tulla vetämään hihasta, niin jaan mielelläni lisää vuosilukuja ja sukupuita plantaasien historioihin liittyen!
Voin suositella plantaasikierrosta ihan kaikille; upeitamaisemia, mielenkiintoisia tarinoita ja yksi mieletön kokemus lisää. Alueella oli lisäksi ainakin kaksi muuta plantaasia, joissa myös vedettiin julkisia kierroksia, mutta itse koin nämä kaksi täydelliseksi komboksi, sillä saimme nähdä niin autenttisemmassa kunnossa olevaa kreoliplantaasia kun taas erilaisella historialla olevaa, upeaa amerikkalaistyylistä plantaasia.
Toivottavasti plantaasien tunnelma ja historia välittyy tekstistä ja kuvista edes vähän sinne ruudun toiselle puolelle ja jos ei, niin New Orleansissa on aina kesä ja lentoliput ei ole päätä huimaavan kalliita. Tulkaa tsekkaamaan itse!
Aamu alkoi tuttuun tapaan aurinkoisella kävelymatkalla töihin Starbucksin jääkahvi kourassa. Kun koko Home-tiimi oli saapunut paikalle, keräännyimme lounashuoneeseen aamumeetingiä varten. 5 minuutin päästä saimme kuulla tämän päivän olevan viimeinen työpäivämme New Orleansissa ja raksan myöhästyvän vähintään parilla viikolla. Viiteen mennessä kaikkien pitäisi olla ulos rakennuksesta, jotta raksamiehet saavat työrauhan ja huomenna kaikkien matkalla kotiin. Tässä vaiheessa minä ja Ditte tuijotettiin Briannaa kirjaimellisesti suu auki ja ilmotettiin piiloutuvamme myymälään, ettei meitä lähetettäisi kotiin.
Hetken päästä saimme kuulla, että meillä olisi muutama vaihtoehto, minne mennä ennen Washingtonin raksan alkamista. Tytöt olivat selvittäneet, että saisimme valita länsirannikon, Chicagon ja New Yorkin väliltä ja lähtö olisi ylihuomenna. Minä ja Ditte kikateltiin epäuskoisena ja parin minuutin pohdinnan jälkeen ilmoitettiin haluavamme länsirannikolle ja tytöt sanoivat ottavansa yhteyttä San Fransiscoon ja Orange Countyyn ja ilmoittavansa meille, mitä teemme ja missä. Tässä vaiheessa minä ja Dustin (yksi meidän visualisti koulutettavista, joka on syntynyt ja asunut koko elämänsä Orange Countyssa) alettiin jo suunnittelemaan, mitä tehdä ja missä kaikkialla käydä.
Hetken päästä meidät kutsuttiin takaisin ja kuultiin, ettei länsirannikolle meno onnistuisikaan, koska kaikki areavisualistit ovat ensi viikon reissun päällä ja muuten meidän länsirannikon visiitti olisi ollut pelkästään myymälöissä hengailua. Tytöt kysyivät oltaisiinko ihan kamalan harmissaan, jos lähdettäisiin New Yorkiin ylihuomenna ja oltaisiin siellä reilu viikko (kamalin rangaistus ikinä, tottakai ollaan!), jonka jälkeen mentäisiin suunnitelmien mukaan Washingtoniin. Toisen meistä pitäisi tulla myös tänne 9.11 rakentamaan myymälä loppuun ja toinen meistä jäisi Washingtoniin, sillä molempien myymälöiden avajaiset ovat samana päivänä. Sovittiin yhdessä tuumin, että Ditte jää Washingtoniin ja minä tulen vielä kahdeksi viikoksi NOLAan.
Ylihuomenna otamme siis suunnaksi NYCin (!!!!!) ja ensi viikko ollaan töissä 34th streetillä 5th ja 6th avenuen välissä Broadwayllä, myymälän raksalla!!!!!! Me oltiin ensiksi vähän pettyneitä kun kuultiin, ettei päästäkään Californiaan kunnes tajuttiin olevamme ihan idiootteja ja nyt me ei malteta odottaa, että päästään viettämään viikko NYCissä!!
Koska innostukseltani en pysty muuhun (ja en kehtaa käyttää enemmän huutomerkkejä), lähden suihkun kautta syömään maailman parasta seafoodia ja huomenna vietämme vikan yhteisen päivän NOLAssa plantaasitourilla ja ihanan kuumasta säästä nauttien.
Palaillaan muruset. <3
Change of plans. The day after tomorrow we are off to New York!!!
Täällä sää senkun kuumenee ja ilmankosteus nousee (tänään 70%), etelässä kun ollaan. Tänään lounaalla ulkona auringossa istuessamme olimme ensimmäistä kertaa punaisia sisätiloihin palatessa ja lämpömittari näytti jo aamulla seiskaan töihin lähtiessä +24 astetta. Myymälän edessä aamulla odotellessa naureskeltiin, että oli helppo tunnistaa ketkä oli NOLA:sta ja Californiasta (meillä on Home-koulutuksessa yksi osastopäällikkö ja yksi visualisti Orange Countysta, miten siistiä!!), kun muut istuskeli t-paidoissa jääkahvia juoden ja etelän ja länsirannikon tyypeillä oli hupparit ja nahkatakit päällä ja iso kuppi kuumaa kahvia käsissä.
Good evening and morning from the lovely lovely New Orleans! The days are just getting hotter and more humid every day. We were having lunch today by sitting outside and we're all red after coming back inside. It was already +24 degrees in the morning when we went to work (7 am) and you could easily see which one of us were from up north and who were locals and from California (we've one DM and VM from Orange County to have Home-training with us, how cool is that?!), when everyone else were sitting in their t-shirts and enjoying their ice coffees while the southern and west coast guys were drinking hot coffees wearing them hoodies and leather jackets.
Tänään pääsimme vihdoin ja viimein osastolle raksamiesten saadessa yläkerran valmiiksi ja myymälästä tulee niin kaunis jo pelkästään puitteiden ansiosta, etten kestä! Vai mitä sanotte isoista, plantaasikartanon henkisistä puuportaista valurautakaiteilla, koko myymälän toista kerrosta kiertävästä parvekkeesta, vanhoista, korkeista ikkunoista, kaksikerroksisesta tiiliseinästä, kaariholvista sekä tummapuulattiasta?
Muuten asiat eivät mene ihan suunnitellusti (meneekö raksalla ikinä?) ja esim. niinkin olennainen asia kun Homen lattiatelineet saapuu maanantaina, kun meidän press party on tiistaina. Onneksi meillä ei ole kuin hassut 40 laatikkoa tavaraa, niin ei tilanahtaus pääse iskemään vaikkei lattiatelineitä olekaan!
Koska myymälä siis on NOLA:n ensimmäinen, viikon päästä tiistaina järjestetään press party, johon pääsemme Ditten kanssa molemmat osallistumaan. Torstaina itse avajaisia juhlitaan naamiaisparaatilla (!!!!!), johon myös pääsemme ottamaan osaa. Itse paraatista emme ole saaneet sen enempää infoa, mutta mikäli oikein käsitimme tulee se olemaan "Mardi Gras"-henkinen paraati koska tottakai haluamme juhlistaa ensimmäistä myymälää kaupungin hengen mukaisesti. Sanomattakin on selvää, että olemme superinnoissamme enkä voisi olla kiitollisempi siitä, että saan kokea jotain näin siistiä.
The store is gonna be one of the most beautiful one's I've ever seen and it has these beautiful, huge wooden stairs, brick wall, wooden floor, and arched vaults. Otherwise we're having some problems and for instance all the floorstands for Home are arriving on Monday, when we also have our deadline for matching since the press party is on Tuesday. "Luckily", we only got 40 totes of stuff so at least it's not gonna be that hard to get everything on the department. On Tuesday we're having a press party and me and Ditte are both gonna be working on the evening. The grande opening is gonna be on Thursday and we're gonna have a masquerade parade before the opening (!!!!). How cool is that?!
New Orleansin aamumaisemia matkalta töihin.
Muuten elämä sujuu mainiosti NOLA:n kuuman kosteilla kaduilla ja hyvät huomenet ja päivänjatkot alkaa tulla kaduilla ja kohtaamisissa jo melko luonnostaan. Toissapäivänä löysimme maailman parhaan seafood-ravintolan, emmekä todennäkösesti enää suostu käymään missään muualla sillä ruoka on taivaallisen suussasulavaa. Paikan osterit, simpukat ja miekkakala on jo testattu ja loput menusta odottaa syömistään! Keskiviikkona suunnitelmissa olisi vierailla joistakin New Orleansin plantaaseista, katsotaan mihin päädytään!
Seuraavan videon myötä, ihanaa keskiviikkoa muruset! xx
Otherwise we're enjoying the life in NOLA and we found the best seafood restaurant ever from here. I'll never leave this place. Ever. Enjoy another video from NOLA's street, and have a lovely day. xx
Jo kolmessa päivässä NOLA on näyttänyt paljon ja tuntuu, että silti aika loppuu kesken vaikka päiviä on jäljellä vaikka kuinka! Sunnuntaina teimme lyhyemmän päivän ja päätimme hotellille takaisin tultuamme kysyä respasta swamp toureista (mikä on oikea suomennos tälle? Räme, suo?) ja päivän viimeinen alkaisikin 15 minuutin päästä. Tehtiin pikavaraus puhelimitse ja hetken päästä auto olikin hakemassa meitä hotellin edestä. Järjestäjä oli Cajun Encounters Tours, joka järjestää lisäksi myös plantaasi-kierroksia ja päivä swamp tourin 49 dollarin hintaan (lapsille muistaakseni 29 dollaria) kuului siis itse opastetun kierroksen lisäksi hotellilta haku ja kyyti toi myöskin takaisin haluamansa paikkaan.
Itse matka kaupungista paikan päälle kesti noin 45 minuuttia ja ajon aikana näimme niin NOLAn kuuluisan St Louis hautausmaan, johon muuunmuassa voodoo-kuningatar Marie Laveau on haudattu sekä paljon rakennuksia ja alueita, jotka olivat kärsineet Katrinasta pahiten. Ensimmäisenä päivänä keskustassa kävellessä mietimme, ettei Katrinan jälkiä ole nähtävillä juuri ollenkaan ja bussikuski osasikin kertoa syyn. Itse keskusta ja varsinkin ranskalaiset korttelit on rakennettu korkeammalle, minkä takia pahimmat tuhot aiheutuivat kaupungin laitamille. Matkan varrella oli pitkästi asuinalueita, jotka olivat hylättyjä sekä tyhjiä tontteja, jotka vielä tunnisti aikaisemmaksi asuinalueeksi pihalla kasvavien puskien, kasvien ja puiden ansiosta. Näimme myös elokuvateatterin, ostoskeskuksen ja melkein valmiiksi rakennetun huvipuiston, jotka olivat kaikki suolavedestä niin pahoin kärsineet, ettei niitä pystynyt enää kunnostamaan takaisin käyttöön. Itse rakennuksista ei päälle päin nähnyt mitään, mutta alueet näyttivät pysäyttävän surulliselta ja autioilta.
Matkalla ylitimme myös NOLAsta itään vievät "kaksoissillat", jotka oli rakennettu Katrinan jälkeen alkuperäisten pahoin tuhoutuessa. Sittemmin alkuperäiset kaksoissillat olivat myös kunnostettu, mutta nykyiset 91 metrin korkeuteen rakennetut uudet sillat mahdollistavat kaupungista useamman ulospääsyn mahdollisen uuden myrskyn tullessa. "Opastetun" bussimatkan ansiosta saimme melkein kaksi turistikierrosta yhdellä hintaa ja oli mielenkiintoista kuulla ja nähdä tämäkin puoli kaupungista, mikä on tietysti jättänyt ison jäljen kaupungin historiaan.
Paikan päälle päästyämme saimme omat rannekkeet ja oppaamme tuli hakemaan meitä päärakennukselta. Meitä oli yhdessä veneessä noin 10 henkeä ja mikäli muistan oikein, oppaamme oli vetänyt kierroksia vähintään parikymmentä vuotta ja yritys vetää kierroksia 365 päivää vuodessa. Kierroksen alussa opas kertoi, että jokaisen istuimen alta löytyisi pelastusliivi ja sanoin Dittelle, että liekkö niistä olisi mitään hyötyä jos veteen joutuisi. :D
It's been only 3 days in NOLA and we've experienced A LOT. Still at the same time it feels that there is absolutely no time to do everything that we want to do and see even we still have 11 days left! On Sunday we went on a swamp tour, and it was AMAZING. The drive from the city took 45 minutes and the bus took everyone from their hotels and also afterwards took everyone back. On our way to the swamps, we drove by some of the places that suffered a lot because of Katrina and the bus driver told us about abandoned neighborhoods, shopping malls and even an amusement park that we saw on our way. The other day, while we had a walk on the city streets, we're thinking how you really couldn't see any signs of the storm anywhere, but the driver told us that because the main city is build more high than the areas around it, for instance French Quarter did hardly have any hits at all. With all the information that the driver told us, it was almost like we had to tours for price of one!
Pitemmittä puheitta, otetaan videot kehiin niin pääsette mukaan fiilikseen! Volat kannattaa laittaa täysille, niin saatte videoista enemmän irti.
Some videos for you guys to get the right mood for reading the post. You might wanna put the volume on, so you can hear the guide talking.
Suurin osa alueelta löytyvistä alligaattoreista oli naaraita ja urosalligaattorit tappavat toisiaan "kilpailijoista" eroon päästäkseen. Yhtä urosalligaattoria kohden saattoi helposti alueella olla jopa 80 naarasta ja tältä suolta alligaattoreita löytyi noin 3000. Parhaiten kehittyneimmät aistit alligaattorilla olivat kuulo-, haju- ja näköaisti ja esimerkiksi saaliinsa se tunnistaa erityisten aistisolujen ansiosta, joka tunnistaa vedessä tapahtuvan, liikkeestä tulevan värähtelyn. Opas kertoi meille muunmuassa alligaattoreiden elävän vanhimmillaan 80-90 vuotiaaksi ja tältä rämeeltä (?) löytyvä vanhin alligaattori oli 70-80 vuotias. Vanhimman alligaattorin, Joen (kyllä, isolla osalla alligaattoreista oli nimet) oli myös nähty (ja uhri kuultu) saalistavan alueella olevan sikafarmarin sian (kuka pitää sikafarmia alligaattorirämeellä?!) ja yleensä isompaa nisäkästä saalistaessaan alligaattori joko hukuttaa tai murskaa uhrin luut tehdäkseen sen puolustuskyvyttömäksi, joko häntää tai päätä käyttäen. Sika oli kellunut vedessä pari päivää ja kun oppaat olivat menneet pyydystämään ruhoa koukulla, oli Joe tullut paikalle ja vetänyt sian veden alle. Kaksi viikkoa tapahtuneesta se oli nähty ensimmäisen kerran maalla ruokaa sulatellessaan, mutta oppaat eivät olleet varmoja onko vanhus enää elossa, sillä alligaattoreiden ruuansulatus on erittäin hidas, ravinnosta myös 60% varastoituu rasvaksi, joista suurin osa alligaattorin häntään ja ne saattavat paastota esimerkiksi isokokoisen rotan syötyään helposti 6kk. Sian luiden sulattaminen kestäisi siis kauan, eikä vanha alligaattori enää välttämättä selviäisi niin isokokoisen saaliin syömisestä.
There was approximately 3000 alligators on the swamp we were and mostly all of them were females, partly because the male one's eat each others. Alligators can live almost 80-90 years old and the oldest one on this swamp was something between 70-80 years old. The guide also told, that alligators can easily live without any food for 6 months after eating one rat. Not that much food for animal, who can be 6 meter long and weight 400-700kg!
En ollut itse koskaan tiennyt, mitä eroa alligaattoreilla ja krokotiileillä on, mutta kierroksen myötä tämäkin selvisi. Amerikassa krokotiileja tavataan ainoastaan Floridassa ja krokotiilit ovat alligaattoreihin verrattuna aggressiivisempia ja näin ollen myös ihmiselle vaarallisempia (ei sillä, että alligaattorit eivät olisi). Koska alligaattorit ovat myös krokotiilieläimistä alkeellisimpia ja lähimpänä mm. liitukaudella elänyttä krokotiililajia, ovat krokotiilit alligaattoreihin verrattuna ovelempia mm. saalistamisessa. Alligaattorit ovat myös aavistuksen krokotiileja pienempiä ja yleensä ne ovat pisimmillään n. 6 metriä pitkiä ja paino vaihtelee sukupuolen mukaan 400-700kg. Pienemmän kokonsa ansiosta alligaattorit ovat maalla liikkuessa nopeampia ja ne pystyvätkin juoksemaan jopa 17km/h.
Tyyppi uimassa vaahtokarkille. /He wants to have some marshmallow.
Alligaattoreiden metsästys ei tällä hetkellä ole enää USA:ssa ongelma, sillä kiinni jääminen on iso riski ja niistä saatava raha verrattaen sakkoihin/tuomioihin on pieni. Alligaattoreita saa laillisesti pyydystää elo-syyskuussa ja New Orleansissa melkein joka ravintolasta löytyykin joitain annoksia alligaattorin lihasta. Meidänkin oli tarkoitus maistaa alligaattoria, mutta kierroksen jälkeen vaahtokarkkeja syöviä alligaattoreita nähtyämme emme ole enää varmoja, haluammeko syödä niitä. :D
Joen varrella oli myös "Intiaanikylä", jossa ihan oikeasti asui ihmisiä ympäri vuoden. Muutaman kerran vuodessa vesi joella nousee niin korkealle, että asunnoissa ei voi pitää esimerkiksi minkäänlaisia mattoja ja kaikki sisäpinnat uusitaan muutaman kerran vuodessa. Asunnoilla ei ole myöskään tarkkoja osotteita ja esimerkiksi posti osoitetaan perheen nimellä ja osoitteeksi laitetaan "Pearl River, west side". Ainut tapa joelta liikkua oli myöskin luonnollisesti vene. Nimensä mukaisesti joella ei asu enää nykypäivänä intiaaneja, mutta se on alunperin saanut nimensä ollessaan intiaanien asuttama. Myöhemmin intiaanit opettivat paikalle saapuneille länsimaalaisille, miten jokea hyödyntää ravintona ja miten esim. suolta löytyvää, vedessä kasvavaa villiriisiä pystyi keräämään. Vedestä kasvavia sypressipuitten "lehtiä" myös käytettiin sänkyjen pehmusteina, ja koska puut ovat täynnä hyönteisiä ja ötököitä, tuli sanonta "Sleep tight, don't let the bed bugs bit", joka on siis alkujaan lähtöisin sypressipuun sängynpehmusteena käyttämisestä!
Cajun Encountersin toinen vene, kaverit alkoivat heittämään meitä vaahtokarkeilla, joten meidän opas kasteli koko veneen moottorin vesisuihkulla. Reilu peli./Another boat from the same company. The guys tried to start marshmallow war with us so our guide sprayed the whole boat soaking wet with a water shower from the motor. Fair game.
Meidän mahtava opas/Our awesome guide.
Kierroksen viimeisenä kohteena oli monista elokuvistakin tuttu, kapea suisto, jossa näkymät oli uskomattomat. Opas näytti meille myös kepillä veden syvyyden, joka oli maksimissaan puoli metriä. Yli 2 metrinen keppi upposi kuitenkin helposti työntämättä niin syvälle, että se olisi hävinnyt veteen kokonaan. Pohjan ollessa pelkkää mutaa, veteen joutuessaan olisi hukkuminen varmaa, ellei tietysti alligaattorit ehtisi syödä. :)
The last place we visited on our tour was this really narrow river part, that had amazing views and we heard that lot of movies has been filmed here on this very same place. The guide showed us, that the bottom of the river was max. 0,5m, but without any pushing the 2 m long stick sinked down the whole way. The bottom of the river was only mud, so if alligators wouldn't eat you, drowning would be more than possible.
Siellä niitä kavereita on! / There they are hiding, all 3000 of them.
Yksi asia raksittu pois bucket listalta ja voin suositella alligaattori suokierrosta IHAN KAIKILLE. Me oltiin kierroksen alettua ihan kauhuissaan (ja okei, kyllä joka kerta veneen johonkin kolahtaessa tai puun vedessä kelluessa ehkä vähän kiljuttiin, loppuvaiheessakin), mutta nakkeja ja vaahtokarkkeja syöviä alligaattoreita oli uskomattoman hauska ja mielenkiintoista seurata. Sen lisäksi, että kierros oli erittäin informatiivinen ja mielenkiintoinen oli myös maisemat suolla uskomattoman kauniit. Olimme kierroksella luultavasti parhaimpaan aikaan, sillä näimme sen niin päivänvalossa, auringon laskun aikaan kuin iltahämärässä. Suolla järjestetään myös iltakierroksia pimeän aikaan, mutta mikäli maisemia ei ole nähnyt päivänvalossa en välttämättä lähtisi ensimmäisenä iltakierrokselle. Varmasti toisella kertaa iltakierros olisi loistava kaikessa jännittävyydessään.
Ihana auringonlasku ja yksi huonosti erottuva alligaattori kuvan alareunassa keskellä. Auringonlasku olikin tämän kuvan pääpointti anyways! / One beautiful sun set and one alligator in the bottom of the picture. The sun set was the point of this picture anyway!
