Blogissa tähän mennessä julkaistut ruokakuvat on laskettavissa yhden käden sormilla ja siihen on hyvä syy! Itse rakastan lukea ruokapostauksia blogeista yli kaiken ja ajattelinpa kattavan kuvasaldon kerättyäni listata reissun parhaimmat makuelämykset yhteen postaukseen kaikista Jenkkien kaupungeista.Yleensä suosittelen postauksen ohelle musiikkia, mutta tällä kertaa suosittelen esim. aamupalaa. Myös jokin muu ruoka käy, pallo on nyt teillä.
Kanssani ikinä matkustaneet tai noin muuten arjessa elävät ihmiset tietää, että olen kamalan nirso mitä ruuan suhteen tulee. En sillä, ettenkö söisi kaikkea- olen pienestä asti rakastanut esimerkiksi kalanmätiä ja etanoita, mutta en vain rakasta itse syömistä niin paljon, että jaksaisin syödä pahaa tai mautonta ruokaa. Mieluummin syön hyväksi todettua ruokaa vaikka joka toinen päivä tai kärsin pienestä nälästä ja en ihan oikeasti kyllästy omiin lempparimakuihin ikinä, mikä ehkä aiheuttaa muissa ihmisissä puutumisen merkkejä kun ehdotan samaa ruokaa viikon aikana jo viidettä kertaa. Ditte sai tällä reissulla kokea valikoivan makuni raflojen suhteen ja komppasi, että ravintolan valinnan vaikeuden aiheuttaman kärsimyksen (siis muiden ihmisten, itse rakastan tutkia ravintoloita) korvaa mielettömän hyvät ruuat, jotka tulee matkaseurani lisäksi kaupanpäällisenä!
Sitten itse asiaan, eli ruokakuviin. Ensimmäiseksi ehdottomaksi suosikiksi matkan aikana noussut ruokalaji, eli seafood.
New Orleansissa seafoodia saa lähes poikkeuksetta joka ikisestä raflasta ja lähes poikkeuksetta se on ollut hyvää. Paikoissa on silti kuitenkin huomattavia eroja ja kun ranskalaisten kortteleiden läheltä löytyvistä rafloista saa maistuvien ostereiden kaveriksi pakastimesta otetut ranskalaiset ja pullaleipää, Uptowniin päin käveltäessä alkaa olla koko setti kohdillaan.
N. Peters Streetillä nautitut
valkosipuli-osterit oli törkeän hyviä. Lisukkeet jäi kuitenkin tällä kertaa lautaselle ja toivoin annoksen jälkeen, että olisin tilannut puolen tusinan sijasta koko tusinan. Kuten sanottu, seafood on takuuvarmasti hyvää missä vain, tajunnanräjäyttävää makuelämystä on silti turha etsiä ranskalaisilta kortteleilta.
NOLAssa lemppariksi muodostunut, kovan Googlettelun jälkeen löytynyt
seafood-rafla Peché Magazine Streetillä. Kuvassa pikkunälkään nautitut
simpukat ja sipuliperunat kermaliemessä. Simpukat ja suolaiset, käsin leikatut, rapsakkapintaiset perunat on ehkä yksi nerokkaimmista komboista, mitä on keksitty.
Samaisessa
Pechéssä nautittua
miekkakalaa ja risottoa. Miekkakala oli helposti tuohon astisen elämäni paras seafood-annos, kunnes se joutui jaetulle ykkössijalle myöhemmin DC:ssä nautitun annoksen kanssa.
Ekana iltana DC:ssä löysimme tiemme
Unum-nimiseen raflaan
Georgetownin M Streetillä. No okei, nyt voin paljastaa, että oikeasti olin googlettanut raflan Ditelle kertomatta ja koska oli minun synttäripäivä Ditte sanoi, että saan yksimielisesti päättää raflan, joten sattumalla ei ollut kyllä mitään tekemistä asian kanssa. :D Kiersimme kyllä muidenkin ravintoloiden listat ovelta ovelle, mutta illan jälkeen oltiin molemmat naamat muikeana ihanasta ruuasta ja viinistä.
Chorizolla täytettyä kalmaria, sitruuna-sahramirisottoa, friteerattua mustekalaa ja hunaja-lime-chilikastike. Tämä oli niin hyvää, että melkein itku pääsi! Annos oli kaiken lisäksi vielä nerokas, sillä kalmarin täyte ja sen päällä oleva kastike oli mustaa. Ja no te tiedätte, mustekala, muste ja niin edespäin. Siis, törkeän hyvää!!
Seafoodien jälkeen parhaimmat makuelämykset koettiin alkuruokien suhteen. Yhtenä iltana New Orleansissa etsimme raflaa hotellin lähettyviltä ja mentiin
Root-nimiseen
espanjalaiseen raflaan, Warehouse Districtillä Julia Streetillä. Listaa sen kummemin tutkimatta todettiin, että tapakset voisi olla kivaa vaihtelua kalaruuille ja pöytään istuttuamme tarjoilija alkoi luettelemaan ties mihin nahkaan ja suoliin käärityistä tapaksista ja minä ja Ditte (lievästi hysteerisen päivän jälkeen, meillä oli niitä muutamia) pidäteltiin naurua eikä voitu katsoa toisiamme. Kun tarjoilija lähti, molemmat purskahdettiin nauruun ja kikattelua jatkui pitkin illan ja tarjoilija parka varmaan luuli, että nauroimme hänelle vaikka oikeasti meillä ei ollut mitään varsinaista syytä nauramiselle, koska millonka sitä tarvitseekaan. :D
Ravintolassa syödyistä kampasimpukoista jaoinkin kuvan aikasemmin, mutta tässä vielä uusinta kuva amuse bouchésta, joka oli mielettömän hyvää. Miten pienessä annoksessa pystyikin olemaan niin paljon makua! Minulla ei ole vieläkään mitään hajua, mitä annoksessa oli, mutta hyvää se oli!
New Yorkissa Greenwich Villagessa
Frankies 570:ssa Hudson Streetillä nautittu
avokadocrostini. Ja kuten varmaan jo arvaatte, törkeän hyväähän se oli. Avokado nyt on aina hyvää ja varsinkin silloin, kun sitä saa ihanan kypsänä mausteisen crostinin päällä. Aijai!
DC:ssä keskustassa alkupalaksi jaetut
katkarapu-chevréjuusto-punajuuri-crostinit. Katkarapu ja chevréjuusto ne yhteen soppii!
Ja no sitten niitä juustoja. <3 Voisin elää juustoilla ja punaviinillä vaikka joka päivä. En tosin tiedä, miten terveellistä se pidemmän päälle olisi. Mutta voisin noin syömisen ja juomisen puolesta silti! Ja jos joku väittää, että juustoja voi nauttia ilman punaviiniä, niin on väärässä.
Unumissa nautittu, täällä jo kerran nähty
juusto-lihalautanen. Lisukkeena kaikkia ihania tahnoja ja pähkinöitä, joita en enää muista, mutta lihana oli mustaa tryffelisalamia (älkää kysykö, en minä tiedä muuta kun, että maistui) ja amerikkalaista prosciuttoa, Iowan porsaasta. Eiliseen postaukseen viitaten, onni on myös lautasellinen hyviä juustoja ja lasi punkkua, sanokaa mun sanoneen.
No se
Eatalyn juustolautanen New Yorkissa heti Flatironin vieressä. Luomujuustoja, leipää ja järjettömän hyviä viikunahilloketta, hunajaa ja punkkua. Rakastuttiin hetkeksi tarjoilijaan ihan vaan siksi, että hän sattui nämä taivaalliset juustot eteemme tuomaan ja esitteli ne meille, tottakai italiaksi. Jos siis tekee hyvää juustoa New Yorkissa mieli, täältä löytyy!
Sitten toiseksi viimeiseen kategoriaan, eli
burgereihin, pizzoihin ja sandwicheihin. Itse en ole tämän kategorian suurin fani vaikka kylläkin rakastan kotitekoisia, hyvistä raaka-aineista tehtyjä hamppareita ja pizzaa. Sopivan annoksen ja fiiliksen eteen tullessa, voin kuitenkin nauttia moista herkkua myös raflassa. Oikeasti tästä kategoriasta olevista kuvista minun syömiä on vain ensimmäinen ja viimeinen, reissukumppanit kun saivat myös tottua siihen, että kuvasin kaikki pöydässä olevat annokset, jotka sattuivat näyttämään hyviltä. Loppuajasta Ditte osasi odottaa kuvan ottamista ennen syömisen aloittamista ja joskus saatoin kuvata pelkästään Diten ja Michaelin ruuan enkä omaa ollenkaan. :D
Reissun parhaaksi tituleerattu burgeri DC:ssä Thunder Grillissä M Streetillä. Googlettelu tuotti jälleen tulosta ja osasin tulla oikealla hetkellä peliin mukaan, sillä burgeriannos oli ainut reissulla nauttimani ja tämä oli kuulemma kirkkaasti kaikista Ditten nauttimista paras! Ihanat, rapeat kotitekoiset perunat ja mehevä possupihvi chevréjuustolla ja paahdetulla, karamellisoidulla sipulilla. Plussaa peltisestä tölkistä, jossa perunat tarjoiltiin ja joka ei loogisesti kuvassa näy!
Michaelin ja Ditten nauttimat
burgerit Unumissa, kuvan burgeri Michaelin! Itse söin (tietysti) toistamiseen mustekalaa (tietysti). Nyt voin siis vaan seuralaisteni puolesta vakuuttaa, että Unumista sai myös hyvää burgeria!
Ditten italialaisessa raflassa,
Rioltossa nauttima
prosciutto-rucola-parmesaani-pizza. Itse maistoin jämistä palan ja suussa sulavaahan se oli! Riolto sijaitsi aivan Unumin naapurissa, joten DC:ssä raflaa etsiessä kannattaa ehdottomasti suunnata Georgetowniin. DC:n hotellin oma autokuski jakoi matkalla lentokentälle vinkin, että vanha kaupunki Virginian puolella olisi kannattanut tsekata ja sieltä kuulemma löytyi Georgetownin lisäksi parhaimmat mestat alueelta. Harmi, että vinkki tuli vähän liian myöhässä, mutta jääpähän uutta kokeiltavaa seuraavalle visiitille!
Kategoriasta "parasta ruokaa reissulla" poiketen, NOLAn perinteinen
Po-Boy jossakin
French Quarterilla. Joko raflavalinta ei ollut onnistunut, tai Po-Boy
minun kuppi teetä, mutta ihan hirveästi tuosta annoksesta ei suuhun päätynyt. Täytynee testata Po-Boyta vielä jossain ranskalaisten kortteleiden ulkopuolella, jonka jälkeen voin antaa lopullisen tuomion. Mutta kuva todisteena siitä, että perinteitä kunnioitettiin ja nimikkoruokia tilattiin!
Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä;
jälkkärit! Entisenä herkkusuuna arvostan nykyisemmin jälkiruuissa yksinkertaisia makuja ja en nykyisin oikein edes pysty vetämään mitään liian makeaa. Simppeliä ja toimivaa jälkkärin olla pitää! Yhteensä reissun aikana syötiin siis vaan kolme jälkkäriä, joista kaksi alempaa jaettiin Ditten kanssa.
Ja koska juuri ylistin yksinkertaista ja simppeliä jälkkäriä, voin esitellä
espanjalaisessa Rootissa nautitun
porkkanakakun lisukkeineen, joka oli yksi parhaista jälkkäreistä ever. Porkkanakakun lisäksi annoksessa oli porkkanajäätelöä, vaahtokarkkivaahtoa, riisimuroja, basilikakastiketta, porkkanalastuja ja paahdettuja hampunsiemeniä.
Niiin, hyvää!
Tämäkin jo kerran blogissa näytetty, synttärijälkkäri. Unumin appelsiinijuustokakkua keksimuruilla. Sopivan makeaa ja sopivan kokoinen kahdelle jaettavaksi!
Ja viimeisenä, Ditten kurpitsasynttärikakku Pechéssä! Välihuomautuksena, että Dittellä on synttärit huhtikuussa. Välipuolustuksena, että olimme samaisena iltana noin tuntia aiemmin ottaneet osaa Halloween-paraatiin ja nauttineet sitä katsellessa sitä pussikaljaa ja niitä pahoja omenashotteja. Pechén tiskille istuassamme vieressä istuvat tytöt saivat synttärikakun ja siitähän se ajatus sitten lähti. En muista kummalta, mutta lähti kuitenkin.
En tiedä teistä, mutta minulle tuli nälkä ja pieni himo Pechén savustettuun tonnikalatahnaan, josta ei muuten vielä ole kuvamateriaalia. Asia lienee korjattava heti huomenissa! Nyt ei auta kun alkaa unille ja odotella aamupalaan asti, palataan taas muruset! xx
