Happines is

Tänään oli hyvä päivä ja antakaapas, niin kerron teille miksi. Heräsin ensimmäistä kertaa sängystä ilman taistelua sitten viimeisen parin viikon viettäessäni ansaittua vapaapäivää 96 viikossa tehdyn työtunnin jälkeen. Viimeiset kaksi päivää silmien alla olleet mustanharmaat silmäpussit olivat lähes kadonneet ja tunsin olevani jälleen elävien kirjoissa. Aamupalaksi nautitun pinaatti-aurinkokuivattutomaatti-fetajuusto-valkuaismunakkaan (menikö edes oikein? ei varmaan) ja ison cappucinon nautittuani palasin takaisin huoneeseen, jonka puhtaissa valkeissa lakanoissa vietinkin lähes koko päivän yhtään omantunnon kolkuttamista kotiin murusten kanssa skypetellen ja ystävän kanssa elämän ihmeellisyyksiä pohtien.

Koska aivot ei ole vieläkään täysin palautuneet menneen viikon työrupeamasta, jaan teille päivän kuva- ja videosaldon ja pysyttelen tänään lyhyessä ja ytimekkäässä tekstissä.

Onni on:

Happiness is:

Pehmeän sängyn puhtaissa lakanoissa loikoilu, joka keskeytetään vain haettaessa alakerran Starbucksista lisää höyryävän kuumaa Peppermint Mochaa.

Happiness is: hotel bed, white clean sheets and Peppermint Mocha from Starbucks downstairs.

Hotellihuoneen ikkunasta näkyvä maisema. Kertokaa, jos olen väärässä, mutta miksei taivas näytä ikinä tältä Suomessa?

Hotel room views. You just cannot get tired to look at that view, can't you? I'm wondering, why the sunset doesn't look that awesome pink and purple in Finland.

NOLAn kuuman kostea keli. Arvelin, ettette käsittäisi kosteutta, mikäli vaan kuvailisin täällä olevan uskomattoman kosteaa, joten otin teille kuvan. Jokainen ikkuna tässä kaupungissa on näyttänyt tältä viimeisen kaksi päivää. Siis, uskomattoman kosteaa, joko uskotte?

NOLA's weather. I thought, that you couldn't fully understand how humid the weather is, if I would only try to describe it, so I took a picture for you guys. Every single window in this city looks exactly like this and it has been like that for two days now. Incredibly humid, you believe me already?

Jälkkäriksi nautittu munatoti-tiramisu jäätelö. Vaikka ikisuosikit pistaasi ja rommirusina puuttuivat italialaisen jätskikahvilan valikoimasta, näytti nämäkin maut maistuvan ja muistin ottaa kuvan vasta pohjan jo melkein näkyessä. (Huomatkaa small size kokoinen kuppi, olisitteko minusta uskonut? Minä en olisi, etkä ainakaan sinä Jaska.)

My dessert, eggnog-tiramisu icecream. Even I couldn't get my all time favorites, pistachio and rum-raisins, it seems that I was enjoying my dessert since I forgot to take the picture before I almost ate everything.

Ranskalaiset korttelit, viereiseltä kadulta kuuluva katumusiikki ja New Orleansin makea ominaistuoksu, joka leijuu kaduilla varsinkin nyt, kun Missisippi-joki on noussut kaupunkiin (ei tietenkään kirjaimellisesti). Yöaikaan katumaisemassa näkyy rakennuksien sijaan vain ilmassa leijuvat neonvalot seisovan sumupilven ansiosta.

French Quarters, street music nearby and the sweet smell that New Orleans has, that you cannot not smell since the Missisippi-river has arised to the city (of course not literally). Night time you really cannot see the next building but only neon lights, that seems to float in the air.  

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä, se katumusiikki. Tunnin sisällä ehdin kuulla näitä kahta mieletöntä naista, yhtä saksofonistia, kitaristia, klarinetistia ja yhtä orkesteria kun haahuilin ranskalaisilla kortteleillä (ja pysyttelin kaukana Bourbon Streetistä). Liekö haikeus siitä, että reissu alkaa olla päätöksessään ja lähden kuuden yön päästä takaisin kotiin, vai nurkan takana odottavan kotiinpaluun tuoma ilo vai viikon aikana tehdyt 96 työtuntia, mutta taisin tirauttaa kyyneleen tai pari tyttöjä kuunnellessa nauttiessani musiikista, hetkestä ja miettiessäni miten ihmeellistä elämä onkaan! Suosittelen kuuntelemaan molemmat tyttöjen klipsit kokonaan, vaikka pitkiä ovatkin. Ihan mieletöntä!

And last but not least, the street music. Oh, the street music! I heard these two amazing musicians, one saxophone, one guitarist, one clarinet player and one orchestra in 1 hour while wondering around in French Quarter (and totally avoiding the Bourbon Street, of course). Don't know was it the melancholy, that I'm leaving soon, or the happiness that I'll be home already next week or the 96 working hours and tired mind, but I had one or two tears while listening these two and wondering how happy person can be and how wonderful life is.

EDIT: Ongelmia toista videota ladattaessa, tulee myöhemmin! /Problems with downloading the second video, will add that one later!

Palataan vip- ja avajaispäivä tunnelmiin myöhemmällä, mutta kerronpa vain, että mieletöntä oli. Ihanaa viikkoa muruset, muistetaan nauttia hetkestä ja elämän pienistä, suurista iloista!

I'll tell you more about press event and opening, but I can tell you already, that it was a-m-a-z-i-n-g. Lovely week for everyone, remember to live in the moment and enjoy all these precious, little things!

"As I returned to New Orleans, and as soon as I smelled the air, I knew I was home. It was rich, almost sweet, like the scent of jasmine and roses around our old courtyard. I walked the streets, savoring that long lost perfume." Anne Rice

Tämän viikon kotimyymälän kotikatu ja aamuaurinko.

Takana taas yksi antoisa työpäivä NOLA:ssa, ja mikä ilon ja riemun päivä tänään olikaan! Vihdoin ensimmäistä kertaa yli neljään viikkoon pääsin käsiksi tuotteisiin ja miten iloiseksi voi ihminen tullakaan siitä, että pääsee henkaroimaan tyynynpäällisiä ja viikkamaan pyyhkeitä! Päivällä sain flashbackin vuoden takaisista työpäivistä Homen alkutaipaleelta, kun en malttanut pitää vessa- tai juomataukoja sillä olin liian innoissani keskeyttämään työnteon ja tänään kaverit alkoivat huutelemaan puoli kahden maissa, että pitäisikö pitää lounastauko jossain välissä ja työt oli aloitettu jo seiskalta. Sen lisäksi, että päivä oli antoisa ounastelen, että raksasta tulee tähän astisista rankin ikinä sillä aikaa on kuusi päivää vähemmän kun normaalisti ja kaikki muut ovat tietystikin koulutettavia, kun on kyseessä ensimmäinen Home-osasto koko maassa.  Mutta kyllä tästä selvitään ja otetaan tämäkin opetuksena- aina ei voi tehdä täydellistä lopputulosta, vaikka kuinka haluaisi ja joskus on kestettävä se, että tekee parhaansa olosuhteisiin nähden.

Ensimmäistä kertaa koko reissun aikana, alan nukkumaan lihakset hellänä- täällä ollaan asenneltu niitä kuuluisia seinäbokseja ja tällä kertaa ilman miehistä apuvoimaa-terkkuja sinne Suomeen, että täällä ikävöidään taas! Toivon, että kykenen pesemään hiukseni huomenaamulla suihkussa (käsien nostaminen voi sattua yllättävän paljon), mutta jo oli aikakin. Kipeät lihakset ja likainen ja pölyinen olo vaan kertovat, että hommia on tehty!

Tässä tunnelmia lauantailta ranskalaisilta kortteleilta. Nyt en enää ymmärrä, miten pystyin olemaan muka kyllästynyt täällä alati soivaan katumusiikkiin. Kuvitelkaa musiikin lisäksi NOLAn kuuma aurinko lämmittämään ihoa ja ympärille turistipariskuntia tanssahtelemaan musiikin tahtiin- mahtavaa, sanon minä.

                               

EDIT: Kolleegan facebookista bongattu video, mahtavaa huumoria (ja täyttä totta :D) visualistin työstä!

"I fell in love with the place! You know, the people, the bourbon, the music... it's in the air. It's something you can't describe on camera."Brad Pitt

Koska matkasuunnitelmia ei oltu vielä sotkettu tarpeeksi, myöhästyi NYCiin lähtö kahdella päivällä ja olemme siis perillä maanantai aamuna. Myöhästyminen toi tullessaan jotain hyvääkin, sillä nyt saatiin mahdollisuus nauttia Halloween-juhlien aloittamista NOLAssa ja voin kertoa, että eilinen ilta oli once in a lifetime kokemus, mitä Halloweenin juhlimiseen tulee.

Aamupäivällä päätettiin lähteä plantation tourin bussimatkalla bongattuun Nike Factory Storeen kenkäostokset mielessä. Ditte oli katsonut sijainnin kartalta ja sanoi autolla matkan kestävän 7-9 minuuttia. Koska Ditte oli myös katsonut reittiehdotusta autoille, mehän päädyttiin loppujen lopuksi kävelemään ympäri NOLAn keskustaa ja keskustan laitoja kaksi tuntia. :D Jälkikäteen kartalle piirrettynä reitti näyttäisi olevan vajaa kymmenen kilometriä pitkä ja +27 asteen lämmössä vesipulloja pysähdyttiin ostamaan enemmän kuin kerran, mutta hauskaa meillä oli! Matkan varrella todistettiin erilaisia kaupunkilähiöitä periamerikkalaisista Sims-peli henkisistä kaduista kreolihenkisiin kortteleihin, kuin myös hyvin epämääräisen näköisiä pihapiirejä, jossa tarjottiin sekä lääkärin palveluita, silmäleikkauksia, asianajajapalveluita ja tottakai myös brasilialaisia vahauksia vain 30 dollarilla.

Cause we haven't change our travel dates enough yet, we got an email that our flights to New York would be on Monday instead. All and all, it wasn't that bad to stay here for another weekend, cause yesterday we had again another once in a lifetime experience when we're taking a part of Halloween parade in Canal Street. Celebrating for Halloween starts here already and continues for a week from now on.

At noon we decided to go to a Nike Factory Store, that we saw on our drive to the plantations the other day. Ditte had checked from Google maps that the store would be only 7-9 minutes drive by car from our hotel so we decided to walk instead and thought that it would be nice to have some exercise at the same time. After 2 hours walk we finally found the store (we weren't lost or anything, the walk just was a long one) and afterwards we counted that our walk was 5.7 miles (around 10 km) so it really was a good exercising when it was +27 degrees here! We saw interesting neighbors while walking, including Sims-game look a like streets, creole neighbors, really random neighbors with medical "clinics", eye surgery "clinics", law offices and of course you could have had a brasilian wax from the same neighbor by only 30 dollars. How easy it must be to have all these things on the same neighbor!! 

Perille päästyämme koitettiin pitää järki päässä kaikkien kenkien ja alennuksien seassa ja hyvät ostokset tehtiinkin! Nike Air Maxit ja Nike Free Run 3:set 52 dollarin (n. 37 euroa) kappalehintaan lähti mukaan, molemmat lasten koossa, pienijalkaisena kun niiden ostaminen on mahdollista! Tyytyväisenä shoppailuista päätimme mennä takaisin keskustaan cable carilla, jolla olisimme tietysti voineet mennä menomatkallakin, mutta jälkikäteen ajateltuna olisimme missannut kaikki NOLAn lähiöiden tarjoamat erikoisuudet, joten plussaa hyötyliikunnasta ja maisemista!

The Factory Store was amazing and we made some really good shopping, mine you can see above. After shopping we decided to take a cable car back to the city.

Keskustassa alkoi olla jo täysi juhlinta päällä puoli neljän maissa ja menimme myöhäiselle lounaalle/aikaiselle päivälliselle Tableau-nimiseen ravintolaan, joka on heittämällä yksi parhaista, mitä ranskalaisilta kortteleilta löytyy (lisää New Orleansin ravintolatarjonta-aiheesta myöhemmällä). Ruuat ja viinilasilliset nautittuamme oli meidän tarkoitus mennä hetkeksi hotellille ja mennä syömään vielä myöhemmin illalla, mutta kun pääsimme Canal Streetille (New Orleansin "pääkatu") oli se täynnä Halloween asuihin pukeutuneita ihmisiä ja pian selvisikin, että kaupungin suurin Halloween-paraati oli hetken päästä alkamassa. Me sännättiin lähimpään CVS:ään ostamaan pussikalja ja saatiin hetken päästä eturivin paikat paraatin alkaessa. Paraati oli mieletön ja meillä kävi tuuri, että satuttiin Canal Streetille just oikeaan aikaan, vaikkei tiedetty paraatin edes tänään olevan! Jotta tekin pääsisitte kokemaan paraati tunnelmia, otin tottakai taas videomateriaalia. Huudan neljällä videolla seitsemästä "THIS IS SO AWESOME" melkein läpi videon, joten katsotaan mieluummin näitä kahta ilman huutoa. Täältä tulee!

Half four the partying has already started in the city and we went to have a late lunch/early dinner to Tableau, which is one of the nicest restaurant that you can find from French Quarter (more about subject later on). After eating we were suppose to go back to the hotel for a while and have a late dinner. When we went trough Canal Street it was FULL of people and we heard that the biggest Halloween parade was starting in any minute. We ran to the nearest CVS to buy some beer and after a while we were on the front row waiting for the parade. The whole parade was amazing and we were so lucky that we ended up there on the street, otherwise we would have missed the whole thing! I of course took some video material for you guys, so here we go. I have 7 videos but I'm screaming "THIS IS SO AWESOME" in 4 of those so let's watch these one's without screaming.  

Paraati itsessään kesti noin puoli tuntia, mutta toivottavasti kuvista ja videoista pääsee fiilikseen kiinni!

The whole parade took around half an hour but hope you get the party feeling from the video clips and photos!

Minä ja Ditte pussikaljalla. Ostettiin klassiset bilemukit CVS:stä ihan tätä varten, tottakai./ Me and Ditte having some beer. Notice the classic party mugs, that we of course had to have.

 

Huomenna tähän aikaan ollaan oltu jo hyvä tovi NYCissä. Nyt vielä yhdeksi päiväksi nauttimaan kesästä.
Letkeää sunnuntain jatkoa, palaillaan itärannikolta!

Tomorrow at this time we are enjoying our lives in the New York City. 

Have a lovely sunday, I'll be back from East Coast!

“People don't live in New Orleans because it is easy. They live here because they are incapable of living anywhere else in the just same way.”-Ian McNulty

Hyvää iltaa ja huomenta ihanasta New Orleansista!

Täällä sää senkun kuumenee ja ilmankosteus nousee (tänään 70%), etelässä kun ollaan. Tänään lounaalla ulkona auringossa istuessamme olimme ensimmäistä kertaa punaisia sisätiloihin palatessa ja lämpömittari näytti jo aamulla seiskaan töihin lähtiessä +24 astetta. Myymälän edessä aamulla odotellessa naureskeltiin, että oli helppo tunnistaa ketkä oli NOLA:sta ja Californiasta (meillä on Home-koulutuksessa yksi osastopäällikkö ja yksi visualisti Orange Countysta, miten siistiä!!), kun muut istuskeli t-paidoissa jääkahvia juoden ja etelän ja länsirannikon tyypeillä oli hupparit ja nahkatakit päällä ja iso kuppi kuumaa kahvia käsissä.

Good evening and morning from the lovely lovely New Orleans! The days are just getting hotter and more humid every day. We were having lunch today by sitting outside and we're all red after coming back inside. It was already +24 degrees in the morning when we went to work (7 am) and you could easily see which one of us were from up north and who were locals and from California (we've one DM and VM from Orange County to have Home-training with us, how cool is that?!), when everyone else were sitting in their t-shirts and enjoying their ice coffees while the southern and west coast guys were drinking hot coffees wearing them hoodies and leather jackets. 

 

Tänään pääsimme vihdoin ja viimein osastolle raksamiesten saadessa yläkerran valmiiksi ja myymälästä tulee niin kaunis jo pelkästään puitteiden ansiosta, etten kestä! Vai mitä sanotte isoista, plantaasikartanon henkisistä puuportaista valurautakaiteilla, koko myymälän toista kerrosta kiertävästä parvekkeesta, vanhoista, korkeista ikkunoista, kaksikerroksisesta tiiliseinästä, kaariholvista sekä tummapuulattiasta?
Muuten asiat eivät mene ihan suunnitellusti (meneekö raksalla ikinä?) ja esim. niinkin olennainen asia kun Homen lattiatelineet saapuu maanantaina, kun meidän press party on tiistaina. Onneksi meillä ei ole kuin hassut 40 laatikkoa tavaraa, niin ei tilanahtaus pääse iskemään vaikkei lattiatelineitä olekaan!

Koska myymälä siis on NOLA:n ensimmäinen, viikon päästä tiistaina järjestetään press party, johon pääsemme Ditten kanssa molemmat osallistumaan. Torstaina itse avajaisia juhlitaan naamiaisparaatilla (!!!!!), johon myös pääsemme ottamaan osaa. Itse paraatista emme ole saaneet sen enempää infoa, mutta mikäli oikein käsitimme tulee se olemaan "Mardi Gras"-henkinen paraati koska tottakai haluamme juhlistaa ensimmäistä myymälää kaupungin hengen mukaisesti. Sanomattakin on selvää, että olemme superinnoissamme enkä voisi olla kiitollisempi siitä, että saan kokea jotain näin siistiä. 


The store is gonna be one of the most beautiful one's I've ever seen and it has these beautiful, huge wooden stairs, brick wall, wooden floor, and arched vaults. Otherwise we're having some problems and for instance all the floorstands for Home are arriving on Monday, when we also have our deadline for matching since the press party is on Tuesday. "Luckily", we only got 40 totes of stuff so at least it's not gonna be that hard to get everything on the department. 

On Tuesday we're having a press party and me and Ditte are both gonna be working on the evening. The grande opening is gonna be on Thursday and we're gonna have a masquerade parade before the opening (!!!!). How cool is that?!  

New Orleansin aamumaisemia matkalta töihin.

Muuten elämä sujuu mainiosti NOLA:n kuuman kosteilla kaduilla ja hyvät huomenet ja päivänjatkot alkaa tulla kaduilla ja kohtaamisissa jo melko luonnostaan. Toissapäivänä löysimme maailman parhaan seafood-ravintolan, emmekä todennäkösesti enää suostu käymään missään muualla sillä ruoka on taivaallisen suussasulavaa. Paikan osterit, simpukat ja miekkakala on jo testattu ja loput menusta odottaa syömistään! Keskiviikkona suunnitelmissa olisi vierailla joistakin New Orleansin plantaaseista, katsotaan mihin päädytään!

Seuraavan videon myötä, ihanaa keskiviikkoa muruset! xx


Otherwise we're enjoying the life in NOLA and we found the best seafood restaurant ever from here. I'll never leave this place. Ever.

Enjoy another video from NOLA's street, and have a lovely day. xx

PS. Translations added for the earlier post's. 

“America has only three cities: New York, San Francisco, and New Orleans. Everywhere else is Cleveland.” -Tennessee Williams

Jo kolmessa päivässä NOLA on näyttänyt paljon ja tuntuu, että silti aika loppuu kesken vaikka päiviä on jäljellä vaikka kuinka! Sunnuntaina teimme lyhyemmän päivän ja päätimme hotellille takaisin tultuamme kysyä respasta swamp toureista (mikä on oikea suomennos tälle? Räme, suo?) ja päivän viimeinen alkaisikin 15 minuutin päästä. Tehtiin pikavaraus puhelimitse ja hetken päästä auto olikin hakemassa meitä hotellin edestä. Järjestäjä oli Cajun Encounters Tours, joka järjestää lisäksi myös plantaasi-kierroksia ja päivä swamp tourin 49 dollarin hintaan (lapsille muistaakseni 29 dollaria) kuului siis itse opastetun kierroksen lisäksi hotellilta haku ja kyyti toi myöskin takaisin haluamansa paikkaan.

Itse matka kaupungista paikan päälle kesti noin 45 minuuttia ja ajon aikana näimme niin NOLAn kuuluisan St Louis hautausmaan, johon muuunmuassa voodoo-kuningatar Marie Laveau on haudattu sekä paljon rakennuksia ja alueita, jotka olivat kärsineet Katrinasta pahiten. Ensimmäisenä päivänä keskustassa kävellessä mietimme, ettei Katrinan jälkiä ole nähtävillä juuri ollenkaan ja bussikuski osasikin kertoa syyn. Itse keskusta ja varsinkin ranskalaiset korttelit on rakennettu korkeammalle, minkä takia pahimmat tuhot aiheutuivat kaupungin laitamille. Matkan varrella oli pitkästi asuinalueita, jotka olivat hylättyjä sekä tyhjiä tontteja, jotka vielä tunnisti aikaisemmaksi asuinalueeksi pihalla kasvavien puskien, kasvien ja puiden ansiosta. Näimme myös elokuvateatterin, ostoskeskuksen ja melkein valmiiksi rakennetun huvipuiston, jotka olivat kaikki suolavedestä niin pahoin kärsineet, ettei niitä pystynyt enää kunnostamaan takaisin käyttöön. Itse rakennuksista ei päälle päin nähnyt mitään, mutta alueet näyttivät pysäyttävän surulliselta ja autioilta.
Matkalla ylitimme myös NOLAsta itään vievät "kaksoissillat", jotka oli rakennettu Katrinan jälkeen alkuperäisten pahoin tuhoutuessa. Sittemmin alkuperäiset kaksoissillat olivat myös kunnostettu, mutta nykyiset 91 metrin korkeuteen rakennetut uudet sillat mahdollistavat kaupungista useamman ulospääsyn mahdollisen uuden myrskyn tullessa. "Opastetun" bussimatkan ansiosta saimme melkein kaksi turistikierrosta yhdellä hintaa ja oli mielenkiintoista kuulla ja nähdä tämäkin puoli kaupungista, mikä on tietysti jättänyt ison jäljen kaupungin historiaan.

Paikan päälle päästyämme saimme omat rannekkeet ja oppaamme tuli hakemaan meitä päärakennukselta. Meitä oli yhdessä veneessä noin 10 henkeä ja mikäli muistan oikein, oppaamme oli vetänyt kierroksia vähintään parikymmentä vuotta ja yritys vetää kierroksia 365 päivää vuodessa. Kierroksen alussa opas kertoi, että jokaisen istuimen alta löytyisi pelastusliivi ja sanoin Dittelle, että liekkö niistä olisi mitään hyötyä jos veteen joutuisi. :D

It's been only 3 days in NOLA and we've experienced A LOT. Still at the same time it feels that there is absolutely no time to do everything that we want to do and see even we still have 11 days left! On Sunday we went on a swamp tour, and it was AMAZING. The drive from the city took 45 minutes and the bus took everyone from their hotels and also afterwards took everyone back. On our way to the swamps, we drove by some of the places that suffered a lot because of Katrina and the bus driver told us about abandoned neighborhoods, shopping malls and even an amusement park that we saw on our way. The other day, while we had a walk on the city streets, we're thinking how you really couldn't see any signs of the storm anywhere, but the driver told us that because the main city is build more high than the areas around it, for instance French Quarter did hardly have any hits at all. With all the information that the driver told us, it was almost like we had to tours for price of one!

Pitemmittä puheitta, otetaan videot kehiin niin pääsette mukaan fiilikseen! Volat kannattaa laittaa täysille, niin saatte videoista enemmän irti.

Some videos for you guys to get the right mood for reading the post. You might wanna put the volume on, so you can hear the guide talking.

  

  

Suurin osa alueelta löytyvistä alligaattoreista oli naaraita ja urosalligaattorit tappavat toisiaan "kilpailijoista" eroon päästäkseen. Yhtä urosalligaattoria kohden saattoi helposti alueella olla jopa 80 naarasta ja tältä suolta alligaattoreita löytyi noin 3000. Parhaiten kehittyneimmät aistit alligaattorilla olivat kuulo-, haju- ja näköaisti ja esimerkiksi saaliinsa se tunnistaa erityisten aistisolujen ansiosta, joka tunnistaa vedessä tapahtuvan, liikkeestä tulevan värähtelyn. Opas kertoi meille muunmuassa alligaattoreiden elävän vanhimmillaan 80-90 vuotiaaksi ja tältä rämeeltä (?) löytyvä vanhin alligaattori oli 70-80 vuotias. Vanhimman alligaattorin, Joen (kyllä, isolla osalla alligaattoreista oli nimet) oli myös nähty (ja uhri kuultu) saalistavan alueella olevan sikafarmarin sian (kuka pitää sikafarmia alligaattorirämeellä?!) ja yleensä isompaa nisäkästä saalistaessaan alligaattori joko hukuttaa tai murskaa uhrin luut tehdäkseen sen puolustuskyvyttömäksi, joko häntää tai päätä käyttäen. Sika oli kellunut vedessä pari päivää ja kun oppaat olivat menneet pyydystämään ruhoa koukulla, oli Joe tullut paikalle ja vetänyt sian veden alle. Kaksi viikkoa tapahtuneesta se oli nähty ensimmäisen kerran maalla ruokaa sulatellessaan, mutta oppaat eivät olleet varmoja onko vanhus enää elossa, sillä alligaattoreiden ruuansulatus on erittäin hidas, ravinnosta myös 60% varastoituu rasvaksi, joista suurin osa alligaattorin häntään ja ne saattavat paastota esimerkiksi isokokoisen rotan syötyään helposti 6kk. Sian luiden sulattaminen kestäisi siis kauan, eikä vanha alligaattori enää välttämättä selviäisi niin isokokoisen saaliin syömisestä.

There was approximately 3000 alligators on the swamp we were and mostly all of them were females, partly because the male one's eat each others. Alligators can live almost 80-90 years old and the oldest one on this swamp was something between 70-80 years old. The guide also told, that alligators can easily live without any food for 6 months after eating one rat. Not that much food for animal, who can be 6 meter long and weight 400-700kg!

En ollut itse koskaan tiennyt, mitä eroa alligaattoreilla ja krokotiileillä on, mutta kierroksen myötä tämäkin selvisi. Amerikassa krokotiileja tavataan ainoastaan Floridassa ja krokotiilit ovat alligaattoreihin verrattuna aggressiivisempia ja näin ollen myös ihmiselle vaarallisempia (ei sillä, että alligaattorit eivät olisi). Koska alligaattorit ovat myös krokotiilieläimistä alkeellisimpia ja lähimpänä mm. liitukaudella elänyttä krokotiililajia, ovat krokotiilit alligaattoreihin verrattuna ovelempia mm. saalistamisessa. Alligaattorit ovat myös aavistuksen krokotiileja pienempiä ja yleensä ne ovat pisimmillään n. 6 metriä pitkiä ja paino vaihtelee sukupuolen mukaan 400-700kg. Pienemmän kokonsa ansiosta alligaattorit ovat maalla liikkuessa nopeampia ja ne pystyvätkin juoksemaan jopa 17km/h.

Tyyppi uimassa vaahtokarkille. /He wants to have some marshmallow.

                         

Alligaattoreiden metsästys ei tällä hetkellä ole enää USA:ssa ongelma, sillä kiinni jääminen on iso riski ja niistä saatava raha verrattaen sakkoihin/tuomioihin on pieni. Alligaattoreita saa laillisesti pyydystää elo-syyskuussa ja New Orleansissa melkein joka ravintolasta löytyykin joitain annoksia alligaattorin lihasta. Meidänkin oli tarkoitus maistaa alligaattoria, mutta kierroksen jälkeen vaahtokarkkeja syöviä alligaattoreita nähtyämme emme ole enää varmoja, haluammeko syödä niitä. :D

Joen varrella oli myös "Intiaanikylä", jossa ihan oikeasti asui ihmisiä ympäri vuoden. Muutaman kerran vuodessa vesi joella nousee niin korkealle, että asunnoissa ei voi pitää esimerkiksi minkäänlaisia mattoja ja kaikki sisäpinnat uusitaan muutaman kerran vuodessa. Asunnoilla ei ole myöskään tarkkoja osotteita ja esimerkiksi posti osoitetaan perheen nimellä ja osoitteeksi laitetaan "Pearl River, west side". Ainut tapa joelta liikkua oli myöskin luonnollisesti vene. Nimensä mukaisesti joella ei asu enää nykypäivänä intiaaneja, mutta se on alunperin saanut nimensä ollessaan intiaanien asuttama. Myöhemmin intiaanit opettivat paikalle saapuneille länsimaalaisille, miten jokea hyödyntää ravintona ja miten esim. suolta löytyvää, vedessä kasvavaa villiriisiä pystyi keräämään. Vedestä kasvavia sypressipuitten "lehtiä" myös käytettiin sänkyjen pehmusteina, ja koska puut ovat täynnä hyönteisiä ja ötököitä, tuli sanonta "Sleep tight, don't let the bed bugs bit", joka on siis alkujaan lähtöisin sypressipuun sängynpehmusteena käyttämisestä!

Cajun Encountersin toinen vene, kaverit alkoivat heittämään meitä vaahtokarkeilla, joten meidän opas kasteli koko veneen moottorin vesisuihkulla. Reilu peli./Another boat from the same company. The guys tried to start marshmallow war with us so our guide sprayed the whole boat soaking wet with a water shower from the motor. Fair game.

Meidän mahtava opas/Our awesome guide.

Kierroksen viimeisenä kohteena oli monista elokuvistakin tuttu, kapea suisto, jossa näkymät oli uskomattomat. Opas näytti meille myös kepillä veden syvyyden, joka oli maksimissaan puoli metriä. Yli 2 metrinen keppi upposi kuitenkin helposti työntämättä niin syvälle, että se olisi hävinnyt veteen kokonaan. Pohjan ollessa pelkkää mutaa, veteen joutuessaan olisi hukkuminen varmaa, ellei tietysti alligaattorit ehtisi syödä. :)

The last place we visited on our tour was this really narrow river part, that had amazing views and we heard that lot of movies has been filmed here on this very same place. The guide showed us, that the bottom of the river was max. 0,5m, but without any pushing the 2 m long stick sinked down the whole way. The bottom of the river was only mud, so if alligators wouldn't eat you, drowning would be more than possible. 

Siellä niitä kavereita on! / There they are hiding, all 3000 of them.

Yksi asia raksittu pois bucket listalta ja voin suositella alligaattori suokierrosta IHAN KAIKILLE. Me oltiin kierroksen alettua ihan kauhuissaan (ja okei, kyllä joka kerta veneen johonkin kolahtaessa tai puun vedessä kelluessa ehkä vähän kiljuttiin, loppuvaiheessakin), mutta nakkeja ja vaahtokarkkeja syöviä alligaattoreita oli uskomattoman hauska ja mielenkiintoista seurata. Sen lisäksi, että kierros oli erittäin informatiivinen ja mielenkiintoinen oli myös maisemat suolla uskomattoman kauniit. Olimme kierroksella luultavasti parhaimpaan aikaan, sillä näimme sen niin päivänvalossa, auringon laskun aikaan kuin iltahämärässä. Suolla järjestetään myös iltakierroksia pimeän aikaan, mutta mikäli maisemia ei ole nähnyt päivänvalossa en välttämättä lähtisi ensimmäisenä iltakierrokselle. Varmasti toisella kertaa iltakierros olisi loistava kaikessa jännittävyydessään.

Ihana auringonlasku ja yksi huonosti erottuva alligaattori kuvan alareunassa keskellä. Auringonlasku olikin tämän kuvan pääpointti anyways! / One beautiful sun set and one alligator in the bottom of the picture. The sun set was the point of this picture anyway!

WELCOME TO NEW ORLEANS Y'ALL!

Pikaiset terkut NOLAsta! Perillä ollaan ja koska moottoritie on kuuma ja kaupunki vaatii lisätutkimista, näytän teille sneak peakin siitä, mitä kaupunki on tähän asti tarjonnut.

Aika mahtavaa, vai mitä sanotte?

Palaillaan myöhemmin pidempien terkkujen kera, nyt viivana NOLAn kuuman kosteille kaduille.

Just a quick hi from NOLA! I'm finally here and cause the city streets are waiting for me, I will show you a sneak peek of what the city has already shown to me. 

Pretty awesome, isnt it?

I'll be back soon, so stay tuned!