Näytetään tekstit, joissa on tunniste Washington DC. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Washington DC. Näytä kaikki tekstit

2013/12/27

2013

Vuosi 2013 lähenee loppuaan ja se on heittämällä tähän mennessä yksi parhaimmista! Laskeskelin huvikseni mielessä viimeisen kuuden kuukauden aikana tehtyjä reissuja ja lähestyvän vuoden vaihteen kunniaksi kasasin hieman viimeisen puolen vuoden matkoilta kertyneitä lukuja ylös. Kuvituksena parhaita paloja reissuilta lempparikuvien muodossa.

Only couple days and it's time to celebrate New Year! I was amusing myself the other day by counting, how many hours I've been sitting on plane on a past six months and this is where I ended up. I count some "digits", from the past six months and added some fav pics of mine that I've took during the journeys. Here we go!

Tukholma kesällä.

7 maata
7 countries



Barcelona.

13 kaupunkia
13 cities


 Poznan.

10 hotellia
10 hotels



New York.

16 lentokenttää
16 airports



Washington D.C.

71,5h lentokoneessa
71,5 hours on a plane




New Orleans. 


Ei yhtään hassumpi, tämä vuosi 2013!

Gotta love the past six months! <3



2013/11/19

“New Orleans food is as delicious as the less criminal forms of sin.” ― Mark Twain

Blogissa tähän mennessä julkaistut ruokakuvat on laskettavissa yhden käden sormilla ja siihen on hyvä syy! Itse rakastan lukea ruokapostauksia blogeista yli kaiken ja ajattelinpa kattavan kuvasaldon kerättyäni listata reissun parhaimmat makuelämykset yhteen postaukseen kaikista Jenkkien kaupungeista.Yleensä suosittelen postauksen ohelle musiikkia, mutta tällä kertaa suosittelen esim. aamupalaa. Myös jokin muu ruoka käy, pallo on nyt teillä.

Kanssani ikinä matkustaneet tai noin muuten arjessa elävät ihmiset tietää, että olen kamalan nirso mitä ruuan suhteen tulee. En sillä, ettenkö söisi kaikkea- olen pienestä asti rakastanut esimerkiksi kalanmätiä ja etanoita, mutta en vain rakasta itse syömistä niin paljon, että jaksaisin syödä pahaa tai mautonta ruokaa. Mieluummin syön hyväksi todettua ruokaa vaikka joka toinen päivä tai kärsin pienestä nälästä ja en ihan oikeasti kyllästy omiin lempparimakuihin ikinä, mikä ehkä aiheuttaa muissa ihmisissä puutumisen merkkejä kun ehdotan samaa ruokaa viikon aikana jo viidettä kertaa. Ditte sai tällä reissulla kokea valikoivan makuni raflojen suhteen ja komppasi, että ravintolan valinnan vaikeuden aiheuttaman kärsimyksen (siis muiden ihmisten, itse rakastan tutkia ravintoloita) korvaa mielettömän hyvät ruuat, jotka tulee matkaseurani lisäksi kaupanpäällisenä!

Sitten itse asiaan, eli ruokakuviin. Ensimmäiseksi ehdottomaksi suosikiksi matkan aikana noussut ruokalaji, eli seafood.

New Orleansissa seafoodia saa lähes poikkeuksetta joka ikisestä raflasta ja lähes poikkeuksetta se on ollut hyvää. Paikoissa on silti kuitenkin huomattavia eroja ja kun ranskalaisten kortteleiden läheltä löytyvistä rafloista saa maistuvien ostereiden kaveriksi pakastimesta otetut ranskalaiset ja pullaleipää, Uptowniin päin käveltäessä alkaa olla koko setti kohdillaan. 

N. Peters Streetillä nautitut valkosipuli-osterit oli törkeän hyviä. Lisukkeet jäi kuitenkin tällä kertaa lautaselle ja toivoin annoksen jälkeen, että olisin tilannut puolen tusinan sijasta koko tusinan. Kuten sanottu, seafood on takuuvarmasti hyvää missä vain, tajunnanräjäyttävää makuelämystä on silti turha etsiä ranskalaisilta kortteleilta.

NOLAssa lemppariksi muodostunut, kovan Googlettelun jälkeen löytynyt seafood-rafla Peché Magazine Streetillä. Kuvassa pikkunälkään nautitut simpukat ja sipuliperunat kermaliemessä. Simpukat ja suolaiset, käsin leikatut, rapsakkapintaiset perunat on ehkä yksi nerokkaimmista komboista, mitä on keksitty.


Samaisessa Pechéssä nautittua miekkakalaa  ja risottoa. Miekkakala oli helposti tuohon astisen elämäni paras seafood-annos, kunnes se joutui jaetulle ykkössijalle myöhemmin DC:ssä nautitun annoksen kanssa.


Ekana iltana DC:ssä löysimme tiemme Unum-nimiseen raflaan Georgetownin M Streetillä. No okei, nyt voin paljastaa, että oikeasti olin googlettanut raflan Ditelle kertomatta ja koska oli minun synttäripäivä Ditte sanoi, että saan yksimielisesti päättää raflan, joten sattumalla ei ollut kyllä mitään tekemistä asian kanssa. :D Kiersimme kyllä muidenkin ravintoloiden listat ovelta ovelle, mutta illan jälkeen oltiin molemmat naamat muikeana ihanasta ruuasta ja viinistä. Chorizolla täytettyä kalmaria, sitruuna-sahramirisottoa, friteerattua mustekalaa ja hunaja-lime-chilikastike. Tämä oli niin hyvää, että melkein itku pääsi! Annos oli kaiken lisäksi vielä nerokas, sillä kalmarin täyte ja sen päällä oleva kastike oli mustaa. Ja no te tiedätte, mustekala, muste ja niin edespäin. Siis, törkeän hyvää!!

Seafoodien jälkeen parhaimmat makuelämykset koettiin alkuruokien suhteen. Yhtenä iltana New Orleansissa etsimme raflaa hotellin lähettyviltä ja mentiin Root-nimiseen espanjalaiseen raflaan, Warehouse Districtillä Julia Streetillä. Listaa sen kummemin tutkimatta todettiin, että tapakset voisi olla kivaa vaihtelua kalaruuille ja pöytään istuttuamme tarjoilija alkoi luettelemaan ties mihin nahkaan ja suoliin käärityistä tapaksista ja minä ja Ditte (lievästi hysteerisen päivän jälkeen, meillä oli niitä muutamia) pidäteltiin naurua eikä voitu katsoa toisiamme. Kun tarjoilija lähti, molemmat purskahdettiin nauruun ja kikattelua jatkui pitkin illan ja tarjoilija parka varmaan luuli, että nauroimme hänelle vaikka oikeasti meillä ei ollut mitään varsinaista syytä nauramiselle, koska millonka sitä tarvitseekaan. :D

 Ravintolassa syödyistä kampasimpukoista jaoinkin kuvan aikasemmin, mutta tässä vielä uusinta kuva amuse bouchésta, joka oli mielettömän hyvää. Miten pienessä annoksessa pystyikin olemaan niin paljon makua! Minulla ei ole vieläkään mitään hajua, mitä annoksessa oli, mutta hyvää se oli!
 

New Yorkissa Greenwich Villagessa Frankies 570:ssa Hudson Streetillä nautittu avokadocrostini. Ja kuten varmaan jo arvaatte, törkeän hyväähän se oli. Avokado nyt on aina hyvää ja varsinkin silloin, kun sitä saa ihanan kypsänä mausteisen crostinin päällä. Aijai!

DC:ssä keskustassa alkupalaksi jaetut katkarapu-chevréjuusto-punajuuri-crostinit. Katkarapu ja chevréjuusto ne yhteen soppii!

Ja no sitten niitä juustoja. <3 Voisin elää juustoilla ja punaviinillä vaikka joka päivä. En tosin tiedä, miten terveellistä se pidemmän päälle olisi. Mutta voisin noin syömisen ja juomisen puolesta silti! Ja jos joku väittää, että juustoja voi nauttia ilman punaviiniä, niin on väärässä.


Unumissa nautittu, täällä jo kerran nähty juusto-lihalautanen. Lisukkeena kaikkia ihania tahnoja ja pähkinöitä, joita en enää muista, mutta lihana oli mustaa tryffelisalamia (älkää kysykö, en minä tiedä muuta kun, että maistui) ja amerikkalaista prosciuttoa, Iowan porsaasta. Eiliseen postaukseen viitaten, onni on myös lautasellinen hyviä juustoja ja lasi punkkua, sanokaa mun sanoneen.
No se Eatalyn juustolautanen New Yorkissa heti Flatironin vieressä. Luomujuustoja, leipää ja järjettömän hyviä viikunahilloketta, hunajaa ja punkkua. Rakastuttiin hetkeksi tarjoilijaan ihan vaan siksi, että hän sattui nämä taivaalliset juustot eteemme tuomaan ja esitteli ne meille, tottakai italiaksi. Jos siis tekee hyvää juustoa New Yorkissa mieli, täältä löytyy!

Sitten toiseksi viimeiseen kategoriaan, eli burgereihin, pizzoihin ja sandwicheihin. Itse en ole tämän kategorian suurin fani vaikka kylläkin rakastan kotitekoisia, hyvistä raaka-aineista tehtyjä hamppareita ja pizzaa. Sopivan annoksen ja fiiliksen eteen tullessa, voin kuitenkin nauttia moista herkkua myös raflassa. Oikeasti tästä kategoriasta olevista kuvista minun syömiä on vain ensimmäinen ja viimeinen, reissukumppanit kun saivat myös tottua siihen, että kuvasin kaikki pöydässä olevat annokset, jotka sattuivat näyttämään hyviltä. Loppuajasta Ditte osasi odottaa kuvan ottamista ennen syömisen aloittamista ja joskus saatoin kuvata pelkästään Diten ja Michaelin ruuan enkä omaa ollenkaan. :D

Reissun parhaaksi tituleerattu burgeri DC:ssä Thunder Grillissä M Streetillä. Googlettelu tuotti jälleen tulosta ja osasin tulla oikealla hetkellä peliin mukaan, sillä burgeriannos oli ainut reissulla nauttimani ja tämä oli kuulemma kirkkaasti kaikista Ditten nauttimista paras! Ihanat, rapeat kotitekoiset perunat ja mehevä possupihvi chevréjuustolla ja paahdetulla, karamellisoidulla sipulilla. Plussaa peltisestä tölkistä, jossa perunat tarjoiltiin ja joka ei loogisesti kuvassa näy!


Michaelin ja Ditten nauttimat burgerit Unumissa, kuvan burgeri Michaelin! Itse söin (tietysti) toistamiseen mustekalaa (tietysti). Nyt voin siis vaan seuralaisteni puolesta vakuuttaa, että Unumista sai myös hyvää burgeria!

Ditten italialaisessa raflassa, Rioltossa nauttima prosciutto-rucola-parmesaani-pizza. Itse maistoin jämistä palan ja suussa sulavaahan se oli! Riolto sijaitsi aivan Unumin naapurissa, joten DC:ssä raflaa etsiessä kannattaa ehdottomasti suunnata Georgetowniin. DC:n hotellin oma autokuski jakoi matkalla lentokentälle vinkin, että vanha kaupunki Virginian puolella olisi kannattanut tsekata ja sieltä kuulemma löytyi Georgetownin lisäksi parhaimmat mestat alueelta. Harmi, että vinkki tuli vähän liian myöhässä, mutta jääpähän uutta kokeiltavaa seuraavalle visiitille!

Kategoriasta "parasta ruokaa reissulla" poiketen, NOLAn perinteinen Po-Boy jossakin French Quarterilla. Joko raflavalinta ei ollut onnistunut, tai Po-Boy minun kuppi teetä, mutta ihan hirveästi tuosta annoksesta ei suuhun päätynyt. Täytynee testata Po-Boyta vielä jossain ranskalaisten kortteleiden ulkopuolella, jonka jälkeen voin antaa lopullisen tuomion. Mutta kuva todisteena siitä, että perinteitä kunnioitettiin ja nimikkoruokia tilattiin!

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä; jälkkärit! Entisenä herkkusuuna arvostan nykyisemmin jälkiruuissa yksinkertaisia makuja ja en nykyisin oikein edes pysty vetämään mitään liian makeaa. Simppeliä ja toimivaa jälkkärin olla pitää! Yhteensä reissun aikana syötiin siis vaan kolme jälkkäriä, joista kaksi alempaa jaettiin Ditten kanssa.


Ja koska juuri ylistin yksinkertaista ja simppeliä jälkkäriä, voin esitellä espanjalaisessa Rootissa nautitun porkkanakakun lisukkeineen, joka oli yksi parhaista jälkkäreistä ever. Porkkanakakun lisäksi annoksessa oli porkkanajäätelöä, vaahtokarkkivaahtoa, riisimuroja, basilikakastiketta, porkkanalastuja ja paahdettuja hampunsiemeniä. Niiin, hyvää!

Tämäkin jo kerran blogissa näytetty, synttärijälkkäri. Unumin appelsiinijuustokakkua keksimuruilla. Sopivan makeaa ja sopivan kokoinen kahdelle jaettavaksi!

Ja viimeisenä, Ditten kurpitsasynttärikakku Pechéssä! Välihuomautuksena, että Dittellä on synttärit huhtikuussa. Välipuolustuksena, että olimme samaisena iltana noin tuntia aiemmin ottaneet osaa Halloween-paraatiin ja nauttineet sitä katsellessa sitä pussikaljaa ja niitä pahoja omenashotteja. Pechén tiskille istuassamme vieressä istuvat tytöt saivat synttärikakun ja siitähän se ajatus sitten lähti. En muista kummalta, mutta lähti kuitenkin. 

En tiedä teistä, mutta minulle tuli nälkä ja pieni himo Pechén savustettuun tonnikalatahnaan, josta ei muuten vielä ole kuvamateriaalia. Asia lienee korjattava heti huomenissa! Nyt ei auta kun alkaa unille ja odotella aamupalaan asti, palataan taas muruset! xx

2013/11/14

Georgetown Love Story

Koska päivässä ei riitä tällä hetkellä aikaa syömiseen eikä blogikirjottamiseen on kätevää, että arkistosta löytyy muutama valmiiksi kirjoitettu juttu, tällä kertaa D.C:stä. Palataan reaaliaikaisten kuulumisten kanssa perjantaina!

Viimeisenä D.C.-päivänä vietin vapaapäiväni Georgetownin ihanilla kaduilla. Georgetownista löytyy niin kauppojen, raflojen ja suloisten vanhojen rakennuksien lisäksi muunmuassa vanha kanaali sekä varmasti D.C:n kauneimmat omakotitalot.

Cause it seems that I don't have enough time to either eat or write blog post's during the day, its a good thing that I have something on my archives! 

Some pictures from Georgetown, where I was spending my last day, and day off in D.C. 
Kaikista suurimmat ja kauneimmat talot olivat aitojen takana ja kurkkiminen onnistui, mutta kuvien ottaminen ei. Jospa tässä kuvapläjäyksessä olisi kuitenkin tarpeeksi ihasteltavaa, livenä maisemat oli ainakin mahtavia ja ihanan erilaisia NOLAan ja NYCiin verrattuna.

The biggest and most beautiful houses were behind fences, and it was too hard to take pictures for you guys. Anyways, all the houses were really cute and so different from NOLA and NYC style.
Wisconsin Avenuelta ja sen läheisyydestä löytyy lähes "kaikki" kaupat, jonka lisäksi alueella on paljon pienempiä, yksityisiä kauppoja ja ainakin sisustusliikkeiden valikoima oli mieletön. Ainoat liikkeet, mitä Georgetownista ei löytynyt oli Victoria's Secret, Forever 21, Macy's ja kalliimpia Burberryä, Vuittonia yms, jotka löytyivät sitten muualta kaupungista. Raflojen puolesta tarjonta oli hyvä ja niinkuin aiemmin jo mainitsin, syötiin täällä ainakin tähän asti reissun parhaat annokset ja viinit.

There was almost every store on Wisconsin Avenue you could possibly need, except VS, Forever 21, Macy's and some of the more expensive ones like Burberry, Vuitton etc. that were on the other parts of the city. Like I'd already mentioned, there were really many nice restaurants in Georgetown and we had our best food experience so far on this trip in Georgetown!
Kanaalin varrella meni koko matkalta polku, sekä alkupäässä sen varrella oli kahviloita ja ravintoloita kanaalinäkymällä. Harmi, että löysin kanaalin vasta vikana päivänä ja itseasiassa ihan sattumalta. Raflat olisi ollut varmasti kivoja näillä näkymillä!

D.C:ssä käydessä on tietty nähtävä kaikki pakolliset nähtävyydet, mutta suosittelen ehdottomasti käymään Georgetownin kaupunginosassa sillä se on ehdottomasti persoonallisinta antia, mitä kaupungilla on tarjota. Georgetown menikin heittämällä yhdeksi suosikiksi koko matkan aikana olleista jutuista, mikä oli yllättävää, sillä se oli täysin päinvastaista kun mitä kuvitelmat D.C:stä etukäteen oli!

Georgetown Love Storyt Michaelin kanssa vikan illan jälkeen./ Having Georgetown Love Story-drinks with Michael

I found this canal accidentally while I was wondering around and I'm so glad, that I did. It had this path that went all the way beside the canal and on the beginning there were some restaurants and coffee shops with nice canal views. 

When you go to D.C., you of course have to see every "must see" tourist attractions but I warmly recommend to go and take a lot of time to wonder around in Georgetown. It's easily one of the areas on the city that has biggest personality on it. For me, Georgetown was one of my favorite places during this whole two months trip which surprised me a lot, cause I wasn't expecting anything like that from D.C.

2013/11/08

D.C. DAYS 3-5

Täällä on viime päivien aikana päästyi vihdoin taas hommiin ja koettu pientä uutta kulttuurishokin tulemista työtapojen suhteen, joka jaksaa yllättää meitä vielä kolmannessakin kaupungissa. Kun me skandit halutaan tehdä kaikki yleensä hyvin organisoidusti ja hallitusti, amerikkalaisten yhteishenki ja "kaikki yhdessä"-tekeminen saattaa mennä välillä äärimmäisyyksiin kun yhtä asiaa on tekemässä 20 eri ihmistä, mistä tulee enimmäkseen juoksemista, törmäilyä ja tavaroitten lentelemistä. Olen itse joutunut muutaman kerran poistumaan esim. kuorman vastaanottamisesta paikalta, sillä koko tilanne on vaikuttanut hyvin koomiselta ja helposti nauravaisena ihmisinä ollaan Ditten kanssa saatu psyykattua toisemme hysteeriseen nauruun tilannetta katsellessa. Mutta kukin tyylillään ja tyylihän on vapaa!
Välipalaa raksakansalle. Maassa maan tavalla
Tämän 45 minuuttia kestäneen, kolmen ryhmän kokeilun vaatineen laatikon seinälle laittaminen sai yllättäen minut ja Diten taas kerran naurun partaalle ja ikävöimään raksamiehiä koti-Suomessa (ja Baltiassa)!
Viikon aikana perinteeksi muodostunut lounaspaikka, pikaruoka meksikolainen Chipotle. Burrito Bowl oli törkeän hyvää!/Our daily lunch in Chipotle. Burrito Bowl was so good!
Georgetown Love Story drinkit Michaelin kanssa Unumissa keskiviikkona. 
Työn ulkopuolella ollaan nautittu ihanasta syyssäästä auringon paisteessa ja +20 asteessa D.C:n kaduilla sekä syöty hyvää ruokaa ja naurettu paljon. Meidän ihana Michael- visualisti NYCistä, joka oli meillä jo NOLA:ssa koulutuksessa tuli myös D.C:hen- on sulautunut hyvin meidän omalaatuiseen ja nauravaiseen tiimiin ja ollaankin hengattu tiiviisti kolmestaan lähes 24/7. Ditte ja Michael jää molemmat tänne ja minä lähden huomenaamulla takaisin kohti etelää ja meillä oli haikeat hyvästit, mutta Ditten kanssa nähdään jo joulukuussa ja Michaelin kanssa ehkäpä ensi keväänä!

We have been having perfect fall weathers with sun and +20 degrees here in D.C, while enjoying good food and even better company. Our small, crazy Home-team has a old/new member Michael, a VM from New York who was also with us in New Orleans and we have been spending our days with full of laugh together. Ditte and Michael will both stay here and I'm so sad that I have to leave this guys here and go to New Orleans without my sweeties!

Maisemia työmatkalta tämän viikon "kotikadulta", aamuisesta Georgetownista. Kai jo mainitsin, että Georgetown on ihana?
Täällä on tavarat pakattu ja viikko viikolta pakkaaminen alkaa sujua yhä nopeammin, se kun on ollut kuitenkin yksi viikottainen rutiini viimeisen reilun kuukauden ajan. Nt alan orientoitumaan takaisin shortsikeleihin ja valmistautumaan henkisesti katuesiintyjien, musiikin ja to go-drinkkien ja niiden nauttijoiden yliannostukseen. Lento lähtee huomenna 11.45 AM kohti Minneapolista ja olen perillä NOLA:ssa vaille kuusi, lentokoneessa tulee vietettyä huomenna taas mukavasti reilu kuusi tuntia!

Ditte, Michael ja D.C, minulla on ikävä teitä jo nyt! <3

Pusuja ja terkkuja kotiin ja ihanaa viikonlopun alkua kaikille! xx

I'm already done with my packing and every week it goes smoother and faster, but I've been practicing that weekly for the past 4 weeks so no wonder. Now I'll start preparing my self back to New Orleans-mood, so I will be ready to wear t-shirts and shorts again and I'll be able to take all the music, entertainment, to go-drinks and everything without having an overdose. My flight leaves 11.45 AM and I'll fly trough Minneapolis and after 6 hours flying I'll be in NOLA again.


Ditte, Michael and D.C., I miss you already!! <3

Kisses back home and have a lovely weekend sweeties! xx