Suzhou part 2

Hyvää perjantaita kuomat! Lisää Kiinan terkkuja taas tuloillaan, pahoittelut hitaasta postaustahdista. Muuttohommat, reissuhommat ja kaikenlaiset muutkin hommat on painanut päälle, mutta tässä taas lisää settiä kehiin. Juttu on kirjoitettu taasen Kiinan maalla, joten ihan reaaliaikaisia fiiliksiä on näin jälkikäteen luvassa!

Maanantai alkoi hotellin runsaalla, aasialaispainotteisella aamupalalla ja riisi- ja nuudeliasemien ja muiden lämpimien lihojen, kanojen ja kalaruokien joukosta löytyi myös onneksi omeletti-asema, jossa kokki paistoi haluamallasi täytteillä joko munakkaan, munakokkelin tai häränsilmän.  Hedelmätiskillä en uskaltanut koskea hunajamelonin lisäksi muuhun tarjontaan, jostain syystä kaikki oli esillä ”jelly”-muodossa, eikä houkutellut ainakaan minua syömään. :D

Eka päivä ja kiinalainen poseeraus onnistuu jo suht uskottavasti.

Herkkuja!

 Työpäivä aloitettiin aamukahdeksalta ja minä ja 14 kiinalaista koulutettavaani (seuraavana päivänä määrä kasvoi 17:sta) otettiin suunnaksi Home-osasto, joka on jo auki olevassa myymälässä piilotettuna vaneriseinän ja sen edessä olevien kaappien takana. Kuten aiemmin mainitsin, joskus ”liian hyvä”-kielitaito ei ole eduksi ja oma englantini kiinalaistui tämän päivän aikana niin, että toistan jo sujuvasti edellisessä lauseessa mainitsemiani ”avainsanoja”, kunnes kuulija ymmärtää, mistä puhun. Kuvitelkaa sitten koulutustilanne, jossa noin kuusi erilaista koulutusmateriaalia on kaikki englanniksi ja tehtävänä on saada 14 kiinalaista, joista yksi puhuu ymmärrettävää englantia, ymmärtämään, mitä sinä yrität sanoa. :D Onneksi asenne ratkaisee ja aiemmista reissuista on näköjään jäänyt paljonkin käteen ja huomasin jossain vaiheessa päivää, etten ollut turhautunut tai väsynyt vielä kertaakaan asioiden toisteluun, katsotaan tilanne uusiksi loppuviikosta!

Lounaalle lähdettiin porukalla ja kiinalaiseen tapaan iso pyöreä pöytämme oli loppujen lopuksi täynnä ruokaa- täällä on siis tapana tilata kaikille ruokaa yhteisesti ja meidän pöydässä oli keskellä pyörivä ”lautanen”, jotta sait haluamasi annoksen kohdalle. Koska en tietenkään ymmärtänyt, mitä ja miten paljon ruokia tilattiin, oletin noin puolessa välissä kaiken ruuan olevan esillä ja olin jo syönyt itseni täyteen. Tämän jälkeen annoksia tuotiin varmaan noin viisi kappaletta lisää, ja jälkkäriksi nautittujen kiinalaisten ”munkkien” jälkeen piti vielä kohteliaisuudesta maistella possukastiketta, friteerattua riisiä, tofukastiketta ja dim-sumeja. Lounas oli kaikessa maittavuudessaan myös huvittava, istuin 14 kiinalaisen kanssa ja tunnin mittaiset lounaskeskustelut käytiin melkein kokonaan kiinaksi!

Tokan päivän iltana sain todeta, ettei rytmi ollutkaan vaihtunut niin helposti kun luulin ja päädyin valvomaan yöllä kolmeen asti. Seuraavana aamuna oli mukava nousta pirteänä aamukuudelta. Pitkät aikaerot rocks! Varsinkin näin työreissuilla. Työpäivästä selvittiin kunnialla myymälän nurkalla sijainneen Starbucksin ansiosta ja kumma kyllä, onnistuin kehittämään toimivan järjestelmän ja saamaan 17 innokkaan kiinalaisen koulutuksen jatkumaan hyvällä mallilla. Ilta jatkui taas yhteisruokailun merkeissä ja pääsin kokeilemaan Kiinan perinteistä herkkujuomaa; kuumaa teetä, maitoa ja viiniä. Epäilykset osoittautuivat vääräksi ja juoma oli älyttömän hyvää! Täytynee kehittää kotiresepti ja testailla tätä joskus kotona.

Perinteinen kiinalainen herkku; teetä, maitoa ja viiniä!

Perinteinen kiinalainen jälkkäriherkku part 2- sokeriliemellä (?) valeltuja hedelmiä ja marjoja vartaassa!

Sellaisia terkkuja tällä kertaa! Niinkun huomasitte, kirjoittajan naama näkyi kuvissa enemmän yhden postauksen aikana kun koko blogihistoriassa yhteensä ja näitä kuvia vielä riittää! Ylihuomenna koittaa lähtö Lontooseen, sitä ennen yritän vielä ehtiä julkaista lisää Kiinan reissutarinoita. Matkavinkkejä Lontooseen otetaan myös vastaan, vink vink!

Kuulemisiin muruset! Nauttikaa viikonlopusta ja pakkassäästä, puspus! xx