Happines is

Tänään oli hyvä päivä ja antakaapas, niin kerron teille miksi. Heräsin ensimmäistä kertaa sängystä ilman taistelua sitten viimeisen parin viikon viettäessäni ansaittua vapaapäivää 96 viikossa tehdyn työtunnin jälkeen. Viimeiset kaksi päivää silmien alla olleet mustanharmaat silmäpussit olivat lähes kadonneet ja tunsin olevani jälleen elävien kirjoissa. Aamupalaksi nautitun pinaatti-aurinkokuivattutomaatti-fetajuusto-valkuaismunakkaan (menikö edes oikein? ei varmaan) ja ison cappucinon nautittuani palasin takaisin huoneeseen, jonka puhtaissa valkeissa lakanoissa vietinkin lähes koko päivän yhtään omantunnon kolkuttamista kotiin murusten kanssa skypetellen ja ystävän kanssa elämän ihmeellisyyksiä pohtien.

Koska aivot ei ole vieläkään täysin palautuneet menneen viikon työrupeamasta, jaan teille päivän kuva- ja videosaldon ja pysyttelen tänään lyhyessä ja ytimekkäässä tekstissä.

Onni on:

Happiness is:

Pehmeän sängyn puhtaissa lakanoissa loikoilu, joka keskeytetään vain haettaessa alakerran Starbucksista lisää höyryävän kuumaa Peppermint Mochaa.

Happiness is: hotel bed, white clean sheets and Peppermint Mocha from Starbucks downstairs.

Hotellihuoneen ikkunasta näkyvä maisema. Kertokaa, jos olen väärässä, mutta miksei taivas näytä ikinä tältä Suomessa?

Hotel room views. You just cannot get tired to look at that view, can't you? I'm wondering, why the sunset doesn't look that awesome pink and purple in Finland.

NOLAn kuuman kostea keli. Arvelin, ettette käsittäisi kosteutta, mikäli vaan kuvailisin täällä olevan uskomattoman kosteaa, joten otin teille kuvan. Jokainen ikkuna tässä kaupungissa on näyttänyt tältä viimeisen kaksi päivää. Siis, uskomattoman kosteaa, joko uskotte?

NOLA's weather. I thought, that you couldn't fully understand how humid the weather is, if I would only try to describe it, so I took a picture for you guys. Every single window in this city looks exactly like this and it has been like that for two days now. Incredibly humid, you believe me already?

Jälkkäriksi nautittu munatoti-tiramisu jäätelö. Vaikka ikisuosikit pistaasi ja rommirusina puuttuivat italialaisen jätskikahvilan valikoimasta, näytti nämäkin maut maistuvan ja muistin ottaa kuvan vasta pohjan jo melkein näkyessä. (Huomatkaa small size kokoinen kuppi, olisitteko minusta uskonut? Minä en olisi, etkä ainakaan sinä Jaska.)

My dessert, eggnog-tiramisu icecream. Even I couldn't get my all time favorites, pistachio and rum-raisins, it seems that I was enjoying my dessert since I forgot to take the picture before I almost ate everything.

Ranskalaiset korttelit, viereiseltä kadulta kuuluva katumusiikki ja New Orleansin makea ominaistuoksu, joka leijuu kaduilla varsinkin nyt, kun Missisippi-joki on noussut kaupunkiin (ei tietenkään kirjaimellisesti). Yöaikaan katumaisemassa näkyy rakennuksien sijaan vain ilmassa leijuvat neonvalot seisovan sumupilven ansiosta.

French Quarters, street music nearby and the sweet smell that New Orleans has, that you cannot not smell since the Missisippi-river has arised to the city (of course not literally). Night time you really cannot see the next building but only neon lights, that seems to float in the air.  

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä, se katumusiikki. Tunnin sisällä ehdin kuulla näitä kahta mieletöntä naista, yhtä saksofonistia, kitaristia, klarinetistia ja yhtä orkesteria kun haahuilin ranskalaisilla kortteleillä (ja pysyttelin kaukana Bourbon Streetistä). Liekö haikeus siitä, että reissu alkaa olla päätöksessään ja lähden kuuden yön päästä takaisin kotiin, vai nurkan takana odottavan kotiinpaluun tuoma ilo vai viikon aikana tehdyt 96 työtuntia, mutta taisin tirauttaa kyyneleen tai pari tyttöjä kuunnellessa nauttiessani musiikista, hetkestä ja miettiessäni miten ihmeellistä elämä onkaan! Suosittelen kuuntelemaan molemmat tyttöjen klipsit kokonaan, vaikka pitkiä ovatkin. Ihan mieletöntä!

And last but not least, the street music. Oh, the street music! I heard these two amazing musicians, one saxophone, one guitarist, one clarinet player and one orchestra in 1 hour while wondering around in French Quarter (and totally avoiding the Bourbon Street, of course). Don't know was it the melancholy, that I'm leaving soon, or the happiness that I'll be home already next week or the 96 working hours and tired mind, but I had one or two tears while listening these two and wondering how happy person can be and how wonderful life is.

EDIT: Ongelmia toista videota ladattaessa, tulee myöhemmin! /Problems with downloading the second video, will add that one later!

Palataan vip- ja avajaispäivä tunnelmiin myöhemmällä, mutta kerronpa vain, että mieletöntä oli. Ihanaa viikkoa muruset, muistetaan nauttia hetkestä ja elämän pienistä, suurista iloista!

I'll tell you more about press event and opening, but I can tell you already, that it was a-m-a-z-i-n-g. Lovely week for everyone, remember to live in the moment and enjoy all these precious, little things!