Saavuin eilen (Suomen aikaan siis perjantaina) perille hotellille about yhdeksän jälkeen illalla. Takana oli 24h matkustamista, joista 13,5h lentokoneessa. Parin tunnin väliaika Heathrowlla ja Dallasissa meni terminaalista toiseen siirtyessä (Heathrown ihmispaljous oli järkyttävää), ja Dallasissa piti lisäksi mennä immigrationin kautta, josta onneksi selvisin ennätysnopeasti sillä jonotukseen ei mennyt kuin reilu puoli tuntia (vrt. New Yorkin JFK:llä ehkä 2h jonotus). Tämän jälkeen laukku piti itse siirtää baggage dropiin, jonka jälkeen oli mentävä vielä päivän viidenteen turvatarkastukseen (hurray!), tällä kertaa röntgenkuvilla. Terminaalista toiseen siirtyminen oli onneksi tehty molemmilla kentillä mahdollisimman helpoksi (siis jos ei sitä valtavaa ihmismassaa ja jonotusaikaa lasketa) ja ehdin vuorokauden aikana liikkua niin lentokenttäbussilla, -junalla, -metrolla kuin Skylinkillä, joka oli Dallasin lentokentällä terminaalien välillä oleva vuoristoratamainen juna.
Greetings from NOLA!
I arrived here yesterday around 9 pm after 24 hours travelling (13,5 hours in plane). I had couple hours in Heathrow and Dallas and all the time went to moving from one terminal to another and I don't ever wanna go back to Heathrow unless I have to (actually on my way back to Finland...). On Dallas I had to go trough immigration, took my luggage and leave it again for baggage drop and go trough the 5. security check on that day, this one was with x-rays. Luckily it was easy to move from one terminal to another in every airport and in one day I got to use a bus, train, metro and skylink on the airports. That's enough for one day, I think.
 |
| Innostunut matkustaja Helsinki-Vantaalla |
Taksimatkalla lentokentällä hotellille kaupunki näytti upealta iltavalaistuksessa kaikkine pilvenpiirtäjineen ja meikkis hihkui takapenkillä innoissaan. Hotellin respan tytöt olivat myös innoissaan, kun kerroin nimeni ja he kysyivät olenko toinen niistä ruotsalaisista, joka on täällä rakentamassa Homea. Hämmästyneen huvittuneena vastasin olevani toinen, mutta kylläkin suomalainen. Respasta sain vielä ravintoloiden listoja mukaan, mikäli haluaisin tilata huoneeseen ruokaa ja väsyneenä ja lähialuetta tuntematta päätinkin tilata yhdestä raflasta kevyttä iltaruokaa. Kanasalaatti ja valkosipulileivät osottautuivatkin pizzapohjan päälle rakennettuksi kanasalaatiksi, joka oli päällystetty juustolla ja pekonilla ja valkosipulileivät yltäpäätä juustolla kuorrutetuiksi, se siitä keveydestä!
Yöllä yhden jälkeen heräsin puhelimeen ja alakerran respa soitti ja kysyi tietäisinkö ketään, joka olisi vastuussa meidän majoituksista. Ruotsin kollega Ditte oli selvinnyt vihdoin hotellille 7,5h lennon myöhästymisen jälkeen eikä hotellilla yllättäen ollutkaan yhtään varausta Dittelle, eikä myöskään yhtäkään vapaata huonetta. Respassa asiaa selvitettyämme löysimme vapaan huoneen toisesta hotellista ja selvisimme nukkumaan kahden jälkeen. Aamulla kympiltä aamupalalle herättyäni olin nukkunut makoisat 11h ja jet lagista ei ollut tietoakaan! Hotellin aamupala on kaikkea mitä jenkkihotellin aamupalalta voi odottaa; tarjolla oli niin bageleita, kakkua, piirakkaa, muffinia ja itse paistettuja vohveleita, onneksi skandinaavisempaankin makuun sopivia tarjoiltavia löytyy ja meikkis saa syödä tuttua luonnonjugua ja munakokkelia joka aamu.
Päivä ja ilta menikin kaupungilla kierrellessä ja NOLA on juuri sitä kaikkea, mitä oltin siltä odottanutkin ja enemmänkin, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt hyvää yötä (tai hyvää huomenta sinne), palaillaan ekan päivän fiiliksistä myöhemmin!
Koska aamu on mukava aloittaa esimerkiksi kuvalla Missisippi joesta auringonlaskun aikaan, olkaa hyvät:
“All good New Orleanians go to look at the Mississippi at least once a day. At night it is like creeping into a dark bedroom to look at a sleeping child--something of that sort--gives you the same warm nice feeling, I mean.”
― Sherwood Anderson
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti